"SUN ON PAKKO PÄÄTTÄÄ NYT."

Olen päätöksentekijänä pitänyt itseäni halki-poikki-pinoon -ihmisenä, mutta tämä projekti saanut epäilemään asiaa. Niin monta kertaa olen löytänyt itseni tilanteesta, jossa S (tai joku muu) on hokenut selän takana sunonpakkopäättäänyt, sunonpakkopäättäänyt, ja apua, en ole osannut.

Viimeisin sunonpakkopäättäänyt -tilanne saatiin aikaiseksi verholaudoista. Ensimmäinen reaktioni niiden korkeuskysymykseen oli, että "ei me sellaisia haluta", mutta tööt, se oli väärä vastaus. Ne todellakin halutaan, sillä verholautojen taakse piiloutuu talon epäsuora valaistus. Eli takaisin lähtökysymykseen: min-kä kor-kui-si-a niis-tä teh-dään? Apua, en tiedä!

Onneksi meillä on väliaikaiskodissamme kahdenlaisia verholautaratkaisuja. Seikka, jonka totesin vasta nyt kun eteen tuli asia, jonka vuoksi niitä oli tarpeen tuijotella. 

Päälähtökohta tulee olemaan, että lauta lähtee katosta ja on, noh, sopivan kurkuinen. Meillä on kuitenkin huoneita, joissa katto on karannut aivan liian kauas edellä mainitulta ratkaisulta. Esimerkiksi A:n huoneessa (vino) katto on korkeimmillaan yli kolmen metrin korkeudessa (tietysti juuri ikkunoiden edustalla) ja ikkunat "normikorkeudella". Metrin korkuinen verholauta on jo kirjoitettuna niin hirveä ilmestys, että eieieiei.

A:n väliaikaishuoneessa huomasin, että verholautatoteutus, jossa lauta ei lähdekään katosta vaan hieman alempaa, ei ole ollenkaan hassumpi. Niinpä se saa luvan toimia myös tulevassa huoneessa. 

Jees. Työmaalle mars. Siellä tarvitaan taas päätöksiä, joten mun on pakko päättää nyt. :-)

Aurinkoa sunnuntaihin!