KUNNIALLINEN LOPETUS VAI UUSI ALOITUS?

Terve taas - ties kuinka pitkästä aikaa. Kesä meni ohi pikakelauksella ja koska helleputki sattui yksiin omien lomapäivien kanssa, ei sisätiloissa tullut oltua nimeksikään. Tietokonetta en siis tainnut avata kertaakaan kuuden lomaviikon aikana ja iPadillakin pelasin pääasiassa vain Mahjongia. :-)

OI, SEHÄN VIHERTÄÄ JO

Olemme kuuliaisesti kastelleet ruohonsiemeniä sen ajan, kun ne maahan ovat olleet viskeltyinä, ja oi, kyllä se musta tanner alkaa erehdyttävästi jo nurmikkoa muistuttaa. :-) S arvelee, että jo juhannuksen tietämillä pääsisimme leikkaamaan pihamaata ja nyt sitten seurataankin silmä kovana ruohonleikkuritarjouksia.

AURINKO ARMASTUS

Ikkunoista tulviva kirkas kevätaurinko on viime aamuina ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja mikäs sitä on auringonpaisteeseen herätessä - ellei se samalla kertaa paljastaisi ikkunoiden likaisuutta. Se on asia, johon vielä toistaiseksi kannattaa olla puuttumatta, koska pihamyllerryksen tiimellyksessä ne likaantuisivat nanosekunnissa uudestaan. Pesutoimien viivyttely antaa myös aikaa ratkoa, mikä olisi paras tapa tehdä selkoa kuusimetrisistä ikkunoista. :-)

KIVIÄ, KIVIÄ

Viime päivinä on tullut kanniskeltua kiviä sellaiset määrät, että niitä vilisee jo unissakin. Talon tieltä jouduttiin aikanaan räjäyttämään hirmuinen määrä kalliota pois, ja riittipä samaa tavaraa vielä autokatoksenkin alle. Nyt on kuitenkin kallioista selvitty - kivistä sen sijaan ei.

IHAN PIHALLA

Hei taas, piiiitkästä pitkästä aikaa. New Yorkin haaveiden jälkeen täällä on ehditty tehdä - tai oikeastaan ajatella - yhtä sun toista. Lähinnä piha-asioita, jos tarkkoja ollaan. Niiden ajatelmien jäljiltä etupiha on nyt mullin mallin, mutta takapihalla on sentään saatu multavuoret leviteltyä ja iso kasa kiviä raahattua paikasta A paikkaan B. Kyyyyllllä siitä vielä piha tulee, pitkällä juoksulla ainakin. :-)

SE TOIMII SITTENKIN

Havahduin eilen hienoon ajatukseen siitä, miten merkittävällä tavalla tämä työmatkaleskeily on vuosien saatossa helpottunut. Pienen lapsen kanssa ei aina ole ollut kaikkein iiseintä pitää kaikkia palloja ilmassa, sen myönnän. Tätä nykyä olemme A:n kanssa kuitenkin varsin hyvin yhteenpelaava kaksikko, ja sitä meidän pitää ehdottomasti juhlia. :-)  Meidän tapauksessamme se tarkoittaa siis kattilallista paukuteltuja popcorneja ja Oktonautti-maratonia.