Aivan käsittämätöntä kuinka paljon ilma on viikossa kylmennyt! S väitti vielä viime viikolla hyppineensä t-paidassa, ja tänään saikin sitten jo aloittaa työmatkansa auton ikkunoiden raaputtamisella. Hrrrr, kyllä me kohta tarvitaan ne sisälämpötilan säätimet tai-mitä-ne-nyt-ovat.
Yritin eilen napsia kuvia keittiöstämme, kun yllättäen huomasin sen olevan suurin piirtein järjestyksessä. Normaalisti meillä näkyy kyllä päivän kulku selvimmin keittiössä: saarekkeen päällä keikkuu vähintään liuta puoliksi purettuja kauppakasseja, A:n pikkuautokokoelma, pino laskuja ja vaiheessa oleva ruuanlaittotarpeisto.
Se hyvä puoli tässä uudessa keittiössä on, että arjen jäljet saa kätkettyä helposti: lähes kaiken saa tiskialtaasta alkaen piiloon. Meillä on saarekkeen lattianrajassa myös integroitu rikkaimuri, jonka kitaan on vaivatonta sohia leivänmurut ja muut (A:n) lautasilta tippuneet ruuantähteet.
Kodissamme on jonkin verran ihan raakaa betonia näkyvillä, niin myös keittiössä. Betoniseinät ovat pääasiassa ihan ookoo, mutta jostain syystä olen keittiön osalta alkanut ajatella, että kääk, haluan sittenkin sutata seinän valkoiseksi. Toisaalta ikkunoiden rikkomissa seinissä ei ehjää seinäpintaa juurikaan ole. Ehkä siis selviän sillä, että lisään valkoista saarekkeen seinäpäädyssä olevalle String-hyllylle.
Keittiön ikkunan edessä nököttää toistaiseksi saniaispuska, mutta kun se kuolee (todennäköisesti lähiaikoina), aion istuttaa niille sijoille yrttitarhan! Ikkunaan on myös keksittävä joku näkösuoja - siihen kertaalleen asennettu kangaskaistale näytti ihan suihkuverholta, joten se riippui siinä nanosekunnin ennen kuin tuli poistetuksi. Nyt olen kallistumassa yksinkertaiseen kaihdinratkaisuun, mitään kangasverhoratkaisua en enää uskalla yrittää. :-)
Syksyistä keskiviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti