Voi, löysin ihanan kuvan viime keväältä. Oltiin A:n kanssa taikametsäretkellä valkovuokkoja metsästämässä, ja niitäpä löytyikin yllin kyllin (uusilta) kotinurkilta. A:lla on paita nurinnarin, mutta hänpä ei olekaan niin nökön nuuka vaatteidensa suhteen. Kauppaan mennään helmet kaulassa ja batman-kalsongit jalassa - jos äiti vaan antaa luvan. Ei se kyllä yleensä anna. :-)
Meillä on A:n kanssa useimmiten ihan leppoisaa. A tykkää äidin pikkuoravatarinoista ja lepsusta asenteesta lautapelitiimellyksessä. Vaikka kyllä me samanluonteisina osaamme välillä peitsiäkin kalistella. Silloin loukkaannutaan puolin jos toisin, mutta ei ikinä pitkäksi aikaa. Erimielisyydet sovitaan ja vuolaasti. Sitten ollaan taas parhaita kavereita, maailman luotettavin äiti ja ihanin A. Adjektiivit olemme toinen toisillemme antaneet, että joo-o, luotettavia ollaan. En kyllä ihan tiedä mihin tämä A:n arvio pohjautuu. :-)
Tänään ihanainen A palaa talvilomaltaan kotiin. Kohta taas mitellään Afrikan tähden herruudesta ja harmistellaan mitä joka paikkaan kerkiävä pikkuorava on tällä kertaa A:lta rikkonut.
Kevätretkiä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti