Olen niitä ihmisiä, jotka ihastuvat asioihin joko kertaheitolla tai sitten eivät ollenkaan. Hidasta asioille lämpeämistä en tunne. Ihastuksen aste voi toki vaihdella, mutta sitä on oltava ilmassa, tai muuten unohdan koko asian.
Kun kohtasin HAY:n Pinocchio-maton ensimmäistä kertaa Stockmannilla, olin saman tien myyty ja valmis tekemään matostakin myydyn siltä seisomalta. Olin kuitenkin yksin liikenteessä, julkisten kulkuvälineiden varassa ja ai niin, kaipa (kalliille) matolle pitäisi loppusijoituskohdekin olla mietittynä ennen hankintaa. Raskain mielin päädyin poistumaan maton luota.
Mutta nyt on matto hankittu! Samoin vanha pulpetti erään vanhan kyläkoulun jäämistöstä ja kuvitusta todennäköisesti valkoisiksi jääville seinille. Vanhempiinsa tulleena A on kirjojen suurkuluttaja, joten kattavalle lastenkirjakokoelmalle tarvitaan hylly ja A:lle sänky (nykyinen on 140 senttiä leveä ja saa vaihtua tässä rytäkässä "normaaliksi" lastensängyksi). Leluja on riesaksi asti (niitä ei tarvita - A on eri mieltä) ja ikkunoita huoneeseen tulee seinällinen. Vielä on kuitenkin liian aikaista pohtia verhoja. Saattaa olla (todennäköistä), että ikkunoihin asennettavat sälekaihtimet riittävät.
Ah. Mielikuvissa A:n huone on siisti, harmoninen väripilkku. Todellisuus lupaa kuitenkin toista - en mielikuvaharjoittele niitä näkymiä vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti