Siellä oli aamutuimaan ihan tungosta, kun paikalla hääri terassinrakentajaa, sähkömiestä, portaiden valajaa ja betonimiestä. Kirsikkana tellinkien päällä ahkeroivat isämme, jotka ovat joulunalusviikosta alkaen olleet osa korvaamattoman kallisarvoista vakikalustoa. He ovat jopa saaneet paikan näyttämään "oikealta rakennustyömaalta", kuten vastaava mestarimme oli asian ilmaissut. :-)
Taustaksi lattiapistorasioiden hankkimiselle kerrottakoon, että itse poden semipahaa johtokammoa, mutta S:n tilanne on huomattavasti pahempi: hän ei siedä lattian poikki risteileviä johtoja lainkaan. Onneksi on siis niitä lattiapistorasioita, joita meille tulee muutamia sinne tänne. Tai siis niille main, jonne arvelemme joskus jalka- tai pöytälamppuja tulevan.
Mutta plaah. Lattiapistorasioitakin on olemassa vaikka minkämoisia. On pyöreää tai neliskulmaista, kannetonta tai kannellista, taittuvaa tai ei-taittuvaa. Meille pyöreitä, joo, taittumattomia, joo, ja kannellisia, joo - mutta tehdäänkö kansi lattiamateriaalista vai esim. ruostumattomasta teräksestä?
Keittiön ja muiden kaappien osalta aion päästä päätökseen Helsinki-Pariisi -välillä. Siinä on kolme tuntia aikaa vetää tilausvahvistuksen tarpeettomat nippelinuppelit punakynällä yli.
Ps. S oli harmissaan kun kutsuin porraskuiluamme maailman kapeimmaksi. Ihan normaalilevyinen se kuulemma on. Olen ehkä valmis itsekin ostamaan väitteen nyt kun olen nähnyt portaat valettuina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti