ETTEI TOTUUS UNOHTUISI

On se vaan aikamoista puuhaa tuo talon rakentaminen. Se tuppaa aina välillä unohtumaan, kun ei päätoimisesti heilu vasaran varressa. Tänään kuitenkin heiluin - aamuyhdeksästä iltaseitsemään - ja semisti valmistakin tuli. Huomenna on tiedossa samanlainen päivä. Saas nähdä, millä lihaksilla tämä konttorirotta rahjustaa maanantaiaamuna työpöytänsä taakse. :-)

Saimme tänään tasoitetapetoitua kellarin jokaiselle jotakin -tilan seinän, jolle tykki heijastaa elokuvansa, pohjamaalattua keskikerroksen vierashuoneen, olohuoneen ja ruokailutilan, hinkattua tasaiseksi hirveän määrän seiniä (ainakin se siltä tuntui) ja haettua Puukeskuksesta tilaamamme laude-, pukuhuone- ja märkätilojen kattopaneelipuut. S jäi vielä käsittelemään sauna-pesuhuone-pukuhuonetilojen magnoliat jollain aineella, kun A:lta - sitä myöten minulta - loppui työmaapuhti tältä päivältä.

Vaikka aamulla olo oli aika desperado tekemisen määrän suhteen, se muuttui nanomillimetristen edistysaskeleiden myötä kaikkivoipaisempaan suuntaan. "Kyllä me tämä haldataan", ajattelin maalia läästiessäni. Mutta jottei totuus unohtuisi, kandee varmaan jatkossakin yrittää pitää mielessä, että työtätyötätyötä se tarkoittaa. 

Huomenna koitan muistaa ottaa kamerankin, jotta pääsen ikuistamaan hinkkaamani ja pohjamaalaamani seinät. :-)

Leppoisaa lauantai-iltaa!