Annoin iltauutisten eilen itselleni kertoa, että viikonlopun sää oli ollut mitä keväisin. Kaunis kevätkeli meni meiltä ihan ohi, mutta sai (ainakin minut, S:stä en mene sanomaan) muistelemaan entisessä kodissa elettyjä keväitä ja niihin liittynyttä väriloistoa.
Piha oli todella kaunis, mikä ei suinkaan ollut meidän aikaansaannostamme, vaan edellisen omistajan. Hän oli ammatiltaan puutarhuri, jonka erikoisalaa oli luonnonkasvien ja -kukkien hyödyntäminen. Entisen pihamme kasviaisista moniin saattoikin törmätä myös kotimme läheisyydessä olleella puistoalueella.
En tuntenut vihreistä piha-asukeista puoliakaan, mutta onneksi piha oli monimuotoisuudestaan huolimatta todella helppohoitoinen. Tai sellaiseksi me sen ainakin tulkitsimme, sillä onnistuimme kadottamaan edelliseltä omistajalta saamamme pihanhoito-ohjeet heti ne saatuamme.
Haluaisin tulevankin kotimme pihamaalla "kunnioittaa" olemassa ollutta ja palauttaa paikoin sen luonnontilan, jonka maansiirtokonein tuhosimme. Esimerkiksi vielä viime keväänä tonttimme oli yksi suuri kielomeri, joka kesän edetessä muuttui vihreäksi saniaismereksi. Tuota luonnontilaksi palauttamista toivomme helpottaneemme sillä, että päällimmäisiä maakerroksia "rullattiin" sivuun, kun tonttia alettiin myllätä.
Jaa-a, pihan kimppuun tuskin päästään ennen loppukesää, jos silloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti