Ehdin jo edellisen postauksen kommentointilootaan ihmetellä, miten haastavalta tämä "uusi aloitus" tuntuu. Raportoitavaa kyllä riittää, mutta mistä aloitan? Hmm, paras kai jatkaa siitä, mihin lopetin, eli muuttopaniikista. Sillä tavalla saan pelattua itselleni myös hieman lisäaikaa kuvien julkaisua ajatellen. :-)
Heinäkuun alkuun
siis.
S:n haihduttua
muuttoa edeltäväksi viikoksi maapallon toiselle puolelle työmatkailemaan,
vaihtoehtoja oli tasan kaksi: 1) tartun härkää sarvista ja yritän jollain
ilveellä selvitä hemmetinmoisesta savotasta tai 2) nostan tassut ilmaan ja
siirrän muuton hamaan tulevaisuuteen. Juu, lienee tarpeetonta kertoa miten
paljon vaihtoehto kaksi houkutti, mutta vielä enemmän takalistoa potki halu
todistaa, että "bring it on, minähän siirrän vaikka pilvenpiirtäjän, jos
niikseen tulee!"
No joo. oikeassa elämässä se pilvenpiirtäjä oli vain 85-neliöinen kerrostalokolmio, ja
senkin sisuskalujen pakkaamiseen sain onneksi apua riuskaotteiselta äidiltäni.
Vielä kun isäni saapui auttamaan työmaan siivouksessa, alkoi tämä pessimisti
nanosekunti kerrallaan ajatella, että "huh, tää on niin hanskassa tää homma."
Viikon
intensiivitouhuamisella oli kuitenkin seurauksensa tällaiselle
hienohelmastelijalle. Rakennus- ja tavarapölystä aiheutui näet niin paha
allerginen reaktio, että vähän aikaa näytti siltä, etten kykenisi olemaan
uudessa kodissamme ollenkaan. Niinpä nuokuin viimeisen yön ennen Floridaan
lähtöä auton etupenkillä kippurassa, ja kun Miamin kone laskeutui
Helsinki-Vantaalle, lähdin saman tien vanhempieni luo Turkuun evakkoon.
Sillä välin kun me
A:n kanssa nukuimme jet lagia pois, S siivosi. Ja siivosi. Ja siivosi. Koko
talon seinineen, kattoineen ja lattioineen moneen kertaan ja monella
vekottimella. Siihen meni päiviä - tai itse asiassa kokonainen viikko. Sitten
minäkin taas uskalsin yrittää talossa oloa, ja huh helpotusta, se sujui.
Nyt olen kohta
kolmatta viikkoa tehnyt sinunkauppoja talon kanssa. Se on täyttänyt monia
odotuksia, mutta tuottanut myös muutamia yllätyksiä. Kerron niistä lisää
tuonnempana - muuten tästä tulee ihan liian pitkä kuvaton sepustus. J
Mukavaa perjantaita ja pikaisiin palaamisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti