LISÄÄ STRINGIÄ?

Oioi, mikä ilma! Jos olisi lunta ja osaisin suksia, niin nyt suksisin. :-) Itse asiassa olin ihan oikeasti ajatellut tänä talvena opetella hiihtämään - kiemurteleehan lähin hiihtolatu parin metrin päässä takapihastamme - mutta lumen vähyys on estänyt aikeet. Mutta jos että luistelemaan kuitenkin. Potkukelkan tukemana pysyisin varmasti pystyssäkin. 

Auringonpaiste vie kyllä ajatukset kevääseenkin. Tulppaaneja tekisi mieli, mutta ensin pitäisi sitkasten joulukukkien heittää veivinsä. En ymmärrä. Yleensä saan kukat tainnutettua viikossa, mutta uudessa kodissa vietettyjen kuukausien aikana olen onnistunut nirhaamaan vasta kaksi saniaista.
Kuusi on sentään saatu roudattua pihalle, vaikka ei taida sekään vielä kuihtunut olla. Kuusta olisi mieluusti sietänyt sisätiloissa pidempäänkin, sillä sen katoaminen jätti olohuoneeseen tyhjän ja ankean kolon, johon on nyt koitettu keksiä täytettä. Minun ehdotukseni oli, että lisää vaan grafiikkaa seinille, mutta S:n mielestä String-hyllykkö voisi olla kiva niillä main. 

Jaa-a, en kyllä ihan varmaksi tiedä tuosta hyllystä. Pidän kyllä työhuoneen viritelmästä eikä keittiönkään osalta valtaosan ajasta mitään suurta harmistusta ole, mutta että vielä olohuoneeseenkin. Mieluusti annan vielä ajatushautomon hetken tehdä töitään. :-)

S tulee tänään Irlannin-turneeltaan kotiin. Meillä oli Lontoossa pitkät turinat tulevaisuudesta, kun itselleni tyypilliseen tapaan en ole oikein vieläkään osannut asettua uuteen kotiimme. Tällä kertaa en haikaile lähimennyttä, vaan kaupunkiaikoja. Olen välillä ihan kauhuissani hiljaisuudesta ja vilskeen vähyydestä uudella kotikadullamme. Ikävä on raitiovaunukiskoja ja kaupungin valoja, joiden on vaikea uskoa koskaan lankeavan metsän keskelle. Mutta eiköhän tämä tästä. Pikkuhiljaa ja huomaamatta. Niin kävi viimeksikin. 

Mukavaa keskiviikkoa!