Helmikuun viimeinen viikko hujahti kuin siivillä. A vietti puuhakasta hiihtolomaa, ja me S:n kanssa taoimme sillä välin 11-tuntisia työpäiviä. Sentään yksi elokuva ehdittiin käydä katsomassa ja blinit herkuttelemassa, muuten olisi mennyt ihan puhtaaksi raatamiseksi koko viikko.
Eilen tein viiden minuutin ostosmatkan Iittalan myymälään sillä välin kun A ja S taistelivat pullopalautusautomaatin kanssa. Iittalan Vakat ovat olleet niiden ilmestymisestä asti ihailuni kohteena, ja raskaan työviikon jäljiltä päätin, että nyt olen vakkani ansainnut.
Vakalle löytyi paikka eteisen pikkupöydältä. S on sitä mieltä, että on rikollista laittaa Vakan päälle mitään, mutta en malttanut olla kokeilematta miltä kimppu uusia tulppaaneja sen päällä näyttäisi. Eihän moinen käytännöllistä ole, ja siksi tulppaanit ovatkin jo kulkeutuneet ylimmän kerroksen aulaa kormistamaan. Ehkä Vakan uumeniin eksyvät nyt kaikki ne käsistä tippuvat ylimääräisyydet, joilla on tapana jäädä pikkupöydälle lojumaan.
Eteisessämme on myös pienimuotoinen näyttely kännykällä napsituista matkakuvista. Pilvenpiirtäjän edessä oleva kirkko on Chicagosta ja Eiffel, noh, tiedätte varmaan mistä. :-)
Jees. Olen nyt aloittanut yhdellä vakalla, mutta voihan se olla, että niitä joskus löytyy meiltä enemmänkin. Kyllä se vaan niin kaunis vanerikapistus tuppaa olemaan. :-)
Mukavaa sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti