Edellisestä valoisaan aikaan tehdystä tonttivierailusta oli omalla kohdallani ehtinyt vierähtää jo tovi, mutta plaah, ei siellä siinä tovissa mitään dramaattista ollut ehtinyt tapahtua. Katto alkaa kuitenkin olla kallellaan. Ja se on hyvä se.
Jotenkin jännää, miten se talven tulo aina jaksaa yllättää, vuosi toisensa jälkeen. Tällä kertaa oman lisävärinsä lumihiutaleiden laskuun tuo tuo pömpeli, jonka suurimpia ikkuna-aukkoja ei ole saatu umpeen. Lunta on siis tuvassa joka toinen päivä. Eilen oli minun vuoroni huiskia lunta pois olohuoneesta ja sadatella sitä, että kuka tämän pömpelin tulevaisuudessa siivoaa. Sillä välin S opetti A:ta kävelemään suksilla talomme edustalla kiemurtelevalla kuntoladulla.
Keskikerroksen lattia-asiakin on nyt päätetty. Kyllä se nyt on niin, että betonilattia vaihtuu kaiken kohkaamisen jälkeen valkolakattuun parkettiin. Mutta sitten siihen kaikkein valkoisimpaan ja sellaiseen, jossa ei ole edes sitä pienintä häivähdystä keltaista.
Tällä viikolla alkaa varmasti myös kattopeltien asennus. Viikonloppuna päästään tekemään yläkerroksen katon alaslaskua ja jee, ensi viikolla tulevat ikkunat. Ideaalimaailmassahan olisimme saaneet lattiavalut tehtyä neljä viikkoa ennen ikkunoiden tuloa, mutta talvi pirullisine pakkasineen pääsi yllättämään, ja järjestystä oli muutettava. Toivottavasti onnistumme kosteudenpoistossa, sillä ikkunatoimittaja evää ikkunoilta takuun, kun emme noudata ikkunalakia.
Joulunvietto jäänee tällaisilla talonrakentajilla kyllä aattohulinoihin. Mutta viis siitä, jos yhden joulun sivuuttaminen tarkoittaa sitä, että seuraavaa joulua saamme juhlia pömpelissä. Jees. Nyt vuokraamaan asuntoa nro 2. Sitä tarvitaan maakunnista saapuville vanhemmillemme, jotka tulevat (sankoin joukoin) avustamaan meitä kodin valmistumisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti