Voi että. Sunnuntaina oli niin uskomattoman kaunis auringonpaiste, että maisema melkein tulvi olohuoneen ikkunasta sisään. En vaan voinut olla pohtimatta, että mitenköhän (melkein) ikkunamme alla suihkivat hiihtäjät kokevat tulomme heidän hiihtolatunsa varrelle. Ollaanko me ihan kamalia maiseman pilaajia?
Koska talvikelihurmokseni ei sentään ulottunut niin pitkälle, että olisin tuntenut pakottavaa tarvetta päästä ladulle kompuroimaan, ihastelin silmissä valmistuvaa taloa ja mittailin levytettyjä seiniä ja kattoa. Näyttää siltä, että tasoituspuuhiin päästään viimeistään ensi viikolla. kreit.
Lauantainen pikavisiitti Tallinnaan sujui sekin suunnitelmien mukaisesti. Kaappasimme mukaamme edellisellä reissulla tilaamamme tapettirullat, ostimme altaan ylimmän kerroksen vessaan ja kodinhoitohuoneeseen sekä integroitavat saippua-annostelijat kellari- ja keskikerrosten vessoihin. Lisäksi hankin DIY-projektiani varten liitutaulumaalia. Projektisuunnitelmasta lisää tuonnempana.
Vaikka edulliset hinnat lätäkön toisella puolella houkuttavatkin, olemme törmänneet moraaliseen ongelmaan hankintojen suhteen. Isäni, joka ahkeroi S:n isän kanssa työmaallamme, on entinen yrittäjä. Hänen on hyvin vaikea sulattaa sitä, ettemme tue kotimaista talouselämää, vaan kannamme killinkimme rajojen ulkopuolelle. Ymmärrämme kyllä hänen yskänsä ja pyrimme suurissa hankinnoissa suosimaan suomalaista. Olkoonkin, ettei meidän naulakaupoillamme Suomea pelasteta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti