LENTÄVIÄ MATTOHAAVEITA

Kävin läpi kirjoitelmiani, sillä sadanteen tuherrukseen on enää muutama postaus matkaa. Päädyin välitilinpäätöksessäni siihen, että jos jotain tai mitään, niin tämä blogi on elävä aikalaistodiste niistä vaikeuksista, joita päätöksentekoon ja päätöksissä pysymiseen liittyy. Ainakin minulla. Ehkä muilla on helpompaa (?).

Loistoesimerkki tuuliviiriydestäni on keskikerroksen lattiavalinta. Sen kanssa on totisesti suihkittu sinne sun tänne. Milloin on kiljuttu betonin perään, milloin parketin, välissä vähän laatan ja sitten taas betonin. En nyt julista tässä yhteydessä mitään, vaan palaan asiaan seuraavan kerran sitten kun päätös on lattiassa. Niin on varmasti parempi.

Pidän kuitenkin katseeni lattiassa, sillä eräs matto on muuttanut mieleeni asumaan. Kaikkien muiden hökötysten lisäksi.

Tarvitsemme keskikerroksen olohuoneeseen ison, mielellään väriä ja pehmeyttä tuovan ilmestyksen, joka sijoitetaan takan edustalle. Mikään yllätys ei liene se, että maailma on mattojakin pullollaan, mutta yhteen aika vahvaan ehdokkaaseen olen runsaudenpulasta huolimatta törmännyt:

Patchwork-matto on (kuulemma) valmistettu 20-50 vuotta vanhoista turkkilaisista käsinsolmitusta matoista, jotka on leikattu pienempiin kappaleisiin ja sommiteltu uudeksi matoksi. Ihastukseni ei väldesti tavoita S:n ajatusmaailmaa, joten voi olla, että ihastus jää kaukoasteelle. Tai sitten S yllättää avarakatseisuudellaan. Siitäkin on olemassa näyttöä.
 

Viikonlopun alkua! Me jännitämme A:n kanssa, koska S selviää New Yorkin lumimyrskyistä kotiin. Ainakin alkuperäinen paluulento on huomiselta peruttu, mutta toivottavasti kotimatka koittaa jo sunnuntaina.

Kuvat: oma kuva-albumi, CarpetVista