KAMERA KAULASSA
Sain viikonloppuisen siivousurakan aikana otettua muutaman vinon kuvankin vasaran alla olevista nurkista ja pielistä. Ylimpään kerrokseen ei kyllä ollut asiaa, sillä vantterat väliaikaisportaat oli korvattu huterilla tikkailla.
Vasemmassa yläkulmassa kojottaa paraatieteisemme. Kuva on otettu vierashuoneesta käsin, joten oikealle kädelle jäävät käynnit vessaan ja arkieteiseen. Arvomme parhaillaan, josko arkieteisen lattia jäisi betonipinnalle vai laitetaanko sinne (jo hankitut) puujäljitelmälaatat, joita on tulossa paraatieteiseen.
Eteiskuvan vieressä on otos olohuone-keittiö-ruokailutilasta. Kuva on otettu noin puolivälistä olohuonetta ja kaikki oleellinen, kuten koko korkean seinän korkuset ikkunat ja takka, on jäänyt kuvasta pois. :-)
Meille ei ole keskikerroksen olohuoneeseen tulossa perinteistä televisiota lainkaan, vaan kattoon upotettu videotykki, joka heijastaa kuvansa takkaseinän yläpuolelle. Keittiöstä televisio kuitenkin löytyy, ja kiva niin. Ei missään nimessä siksi, että sitä syödessä pitäisi tuijottaa vaan siksi, että tykkään ruuanlaittopuuhissa huvittaa itseäni ruokaohjelmilla. Olisin itse halunnut pienemmän ruudun, mutta S oli jo ehtinyt hankkia 32-tuumaisen töllöttimen seinään upotettavaksi.
Porraskuilustamme tykkään, tykkään, tykkään. Vähän etukenossa tosin, sillä keskikerroksesta ylimpään kerrokseen vievät askelmat puuttuvat vielä, joten tämänhetkinen olomuoto ei kerro totuudesta kuin puolet. Pahoin pelkään, että ihailemastani betonipinnasta ei paljoa jää näkyviin.
Työmaakäynti taitaa tältä illalta jäädä. S sai päivällä selkäänsä 12 kortisonipiikkiä, ja nyt on toiveet korkealla sen suhteen, että kohta kuukauden kestänyt kipu vihdoin hellittäisi. Jos niin ei käy, niin seuraavalla viikolla piikit viuhuvat jälleen.
Tunnisteet:
kuvaaminen,
työmaaotos
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti