Lauantai oli taas yksi tukka putkella aamusta iltaan -päivä. Meillä oli näet tasan eilinen aikaa löytää kodinhoitohuoneen pintamateriaali ja ideoita yhtä niukalti - öö, siis yksi.
Idean toteutumiseen johtavat toimet lähtivät liikkeelle lupaavasti. Bongasimme heti ensimmäisen liikkeen alelaarista täsmälleen oikeanlaista tapettia, mutta siihen se onni sitten loppuikin. Tapettirullia oli tasan yksi, eikä sillä määrällä olisi tapetoitu edes yhtä seinää.
Kun olimme kiertäneet kaikki kuviteltavissa olevat liikkeet (siis sellaiset, joista tapettirullia oli saatavissa heti kainaloon), alkoi käydä selväksi, että meidän (siis minun) on vaihdettava visiota lennossa. Juu, ihan kauhea tilanne ja juuri sellainen, jolloin ne harha-askeleet otetaan. Mutta ei auttanut. Jotain muuta oli keksittävä, ja kyllähän se ajatus lopulta taipui, kun vähän potki. Nyt meille tulee keltavalkoraidallisen tapetin sijaan hentoa vaaleansinivalkoraidallista tapettia harmaan laattalattian ja kokovalkoisen kalustuksen seuraksi.
Epätoivoisesta tapettimetsästyksestä oikeisiin töihin eli tapiseeraamaan. Sitä(kin) puuhaa tuntuu riittäneen, vaikka pääsääntöisesti kaikkialla hohkaa valkoinen seinä. :-)
Käytävä on todella leveä, yli 120 senttiä, ja se johtaa kodinhoitohuoneeseen. Tuolta tapetinpuoleiselta seinältä on myös käynnit vessaan ja kellarin jokaiselle jotakin -tilaan.
Betoniportaiden alle jäävä polttopuiden säilytystila aukeaa sekin tapettiseinälle. Sylinen halkoja - tai oikeastaan kolme :-) - luo varmasti hauskan kontrastin ikikesäiselle tapetille. Halkoluukun viereen sijoitan vielä iänikuisen (lue: niitä on kaikkialla!) penkin. Mieluusti vanhan, vaikka uustuotantokin käy (tässä vaiheessa).
Jees. Tänään jatketaan. Tapiseerattavaa riittää vielä siis kodinhoitohuoneen verran ja taitaa päämakuuhuoneestakin muutama kaistale uupua. Aika hitosti tapettia kotiin, josta sitä ei pitänyt löytyä lainkaan. :-)
Aurinkoista sunnuntaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti