En ole päässyt vielä tepastelemaan uusimmalla versiolla keskikerroksen betonilattiasta, mutta S:n sähköttämät kuvat antavat ymmärtää, että uusi yritys olisi tuottanut ensimmäistä parempaa tulosta.
Vähän S jo tosin ehti pohtia, että menikö lattia jo liian vaaleaksi, johon minä että "ällös huoli, eieiei." Selän takana on kuitenkin sanottava, ettei lisähäivähdys mustaa olisi tehnyt kovasti valkoiseen kallellaan olevalle lattialle lainkaan pahaa. No nyt pitää vaan valita olohuoneeseen(kin) matto, joka naulitsee lattian mahdolliset leijumisefektit sijoilleen.
Oi, nämä ovat viimeisiä otoksia autiosta keittiö-ruokailutila-olohuoneesta. Maanantaina osan tilasta ahmii keittiö, jonka asennuksesta meidän piti alun alkaen selvitä omatoimisesti. Meille kuitenkin kerrottiin keskiviikkona, että keittiön korkeat kaapit tulevat olemaan jotain niin uutta ja ihmeellistä, että kaappirivistön asentaminen käy haasteesta jopa Saari-keittiöiden omalle kalusteasentajalle.
Varoituksen kuultuani minulta meni nanosilmänräpäys nähdä isäni lennättämässä ärräpäitä ja pahimmassa tapauksessa jättämässä koko leikin sikseen, jos kaapit eivät kertarykäisyllä asetu niin kuin kartalla seisoo. Uhkakuvan realisoituminen on niin todennäköistä, että päätimme estää sen toteutumisen palkkaamalla ammattilaisen pariksi päiväksi ratkomaan haastetta.
Lauantaina lattian on määrä olla askelten kestävää. Silloin pääsemme repimään viimeiset suojamuovien riekaleet hiiteen ja naulaamaan tuohon lyhyeen seinänpätkään sormipaneelit. Pieni häivähdys puista lämpöä ei tunnu ollenkaan pahalta ajatukselta kun tuota valkoisuutta juuttuu tuijottamaan pidemmäksi aikaa. :-)
Mukavaa kesäviikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti