EI SE ONNISTU - VAI ONNISTUUKO?


Kyllä on kovin kuoppainen tämän talonrakentajan polku ennen kuin loppuu kokonaan. Lauantaina olin jo sitä mieltä, että maanantaina soitan vuokranantajalle ja muuttofirmaan ja siirrän muuttoajankohtaa, mutta 1,5 päivää mökillä sai aatokset toisiin kantimiin. Yrittänyttä ei laiteta vai-miten-se-nyt-meni.

Lauantain saavutuksiin kuului myös auton puhjennut eturengas. Sunnuntaina taas hajosi veturi junasta, jolla yritin kolistella Joensuuhun. Kolmen päivän mittaiseksi suunniteltu mökkireissu oli sekin lopetettava lyhyeen, sillä hommat eivät etene laiturinnokalla mato-onkea huljutellessa. Eli täällä sitä taas ollaan, köytettynä maalarinteippiin ja muuttolaatikoihin.

Lauantain työt työmaalla keskittyivät lähinnä siivoamiseen ja puuttuvien asioiden bongailuun. Niitä on paljon, mutta lentokenttä-loungesta keskusteluun osallistuneen S:n mukaan muuttopäivää pitäisi siirtää samoin tein syyskuulle, jos haluan muuttaa täysin valmiiseen kotiin. Lauantaina ostin ajatuksen, mutta kuten todettua, nyt olen hieman valmiimpi muuttamaan nikkaroinnin keskelle.


Yksi lähes valmiista tiloista työmaalla on arkieteinen. Kurakenkien pesuun tarkoitettu käsisuihku tosin uupuu ja alasovite, jolla saadaan peitettyä rumasti kurkkiva pyykkikuilu. Eteinen on pitkä ja kapea, joten hankin kenkien solmimistuoliksi vanhan jakkaran, joka ei toivottavasti räsähdä heti ensimmäisen kengänlaittajan alla. Kaakeliseinälle on myös tulossa koukkuja ja sellaiselle etäisyydelle, että niihin voi laittaa henkareita. Niissä taas on tarkoitus kuivattaa sateen tai lumen kastelemat vaatteet ilman, että ne on pakko tunkea kaappeihin.

Tänään saan avukseni yhden riuskimmista käsipareista, jotka tunnen, nimittäin äitini. Uurastus ensiviikkoisen muuton eteen jatkuu siis täydellä höyryllä. 

Mukavaa keskiviikkoa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...