KAIKKIEN TIET VIEVÄT TYÖHUONEESEEN

Aurinkoista syyspäivää! Täällä on juostu maton perässä, maalattu terassin pylväitä ja marinoitu paahtopaistia. A on parhaillaan synttäreillä tien toisella puolen ja S hakemassa töistä passiaan, joten minä teen sitä, missä olen tosi hyvä ja ööö, laiskottelen. :-)

Ylimmän kerroksen työhuoneesta on yllättäen tullut huone, jonne useimpina iltoina sulloudumme. A tykkää piirtää ja askarrella pitkän pöydän ääressä, ja me S:n kanssa notkua koneella - siis silloin kun emme assisteeraa A:ta askartelu- ja piirtämispuuhissa. 

Työpöydällämme on mittaa 2,4 metriä, mikä mahdollistaa sen, että mahdumme sen ympärille kerralla kaikki. Pöytälevy on itse asiassa Bauhausista hankittu vanerilevy, jonka S on lakannut muutamaan kertaan. Pöytä ei kyllä oikeasti ikinä näytä tuolta kuin kuvissa - vaikka miten harjoittelemme tavaroiden paikoilleen laittoa. :-) Myös A:n luomisvimma on sitä luokkaa, että taidetta syntyy vinoiksi pinoiksi asti. 

Hayn kokomustat All About Chair -tuolit ovat osoittautuneet oikein hyviksi työtuoleiksi, vaikka kahdeksan tunnin työpäivä ehkä vähän tuntuukin takamuksessa. Sisäikkunaan olin alun alkaen kovin turhautunut ja pelkäsin sen pilaavan kaikki sisustamissuunnitelmat. Nyt mieli on kuitenkin muuttunut, eikä vähiten siitä syystä, että ulos avautuvat ikkunat jäävät selän taakse työpöydän ääressä istuttaessa.

Työhuoneesta on myös käynti yläterassille, jolla käymistä olen harjoitellut muutamaan otteeseen. Korkean paikan kammoni on kuitenkin sitä luokkaa, että yläterassin käyttö saattaa minun osaltani jäädä vähäiseksi. Terassilta alas johtavia kierreportaita en uskalla edes katsoa, saati sitten että joku päivä käyttäisin niitä. Hui ja kauhistus.

Lupasin tehdä S:lle maailman parasta paahtopaistia. Nyt pitäisi vaan tietää, miten sellaista tehdään. :-)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!