PELOTTAVAA

Mietin tämän postauksen kirjoittamista muutaman päivän, sillä kyse on henkilökohtaisesta ja henkilökohtaisesti koskettavasta asiasta. Myönnän auliisti, että näin ensin kirjoitelmani tarkoitusperät varsin ikävinä: halusin - jos nyt en kostaa - niin näpäyttää ja mustamaalata. Nyt olen kuitenkin kääntänyt pääni. 

Haluan kertoa vajaan viikon takaisen tapahtumaketjun valistusmielessä. Jätän kertomuksesta pois tapahtumapaikan ja yrityksen nimen, sillä uskon, ettei kummallakaan ole lopulta mitään väliä. Sama olisi voinut sattua missä tahansa ja kenelle tahansa.

Minä ja kaksossisareni olemme molemmat diabeetikkoja. Minulla auvoista yhteiseloa sairauden kanssa on yli 30 vuotta ja vauvana sairastuneella siskollani vielä muutama vuosi enemmän. Olen ollut meistä se onnekkaampi osapuoli, sillä minun versioni taudista on huomattavasti helpommin hallittava kuin sisarellani.

Sisareni asioi vajaa viikko sitten pyörätuolissa olleen asiakkaansa kanssa paikallisessa marketissa, kun hän kassalle tullessaan tunsi insuliinisokkia edeltäviä oireita. Oireet tulivat liian myöhään eikä hän ehtinyt reagoida niihin, vaan kaatui kassan viereen lattialle menettäen toimintakykynsä lähes täydellisesti. Se, mitä seuraavaksi tapahtui, on järkyttänyt sisartani ja meitä hänen lähiomaisiaan suuresti. 

Kassahenkilö teki kaatumisesta omat johtopäätöksensä ja tulkitsi sisareni olevan humalassa komentaen häntä nousemaan "ylös sieltä". Sisareni kuuli kyllä puheen, mutta ei kyennyt nousemaan. Tässä kohden kassa hälytti vartijan paikalle. Vartija saapui ja ilmoitti ylösnousukomentojensa tehostamiseksi soittavansa poliisit paikalle, jotka "kyllä saisivat sellaiset juopot pois, jotka eivät vartijoita tottele". Samaan aikaan sisareni hoidettavana ollut pyörätuolipotilas yritti useaan otteeseen saada kassahenkilön ja vartijan ymmärtämään, että kyseessä on sairaskohtaus ja tarvitaan apua.

Saiko sisareni kipeästi tarvitsemaan apua? Kyllä sai, tultuaan ensin nöyryytetyksi perin pohjin. Hän pääsi kompuroimaan vartija kintereillään neuvontaan, jossa pyysi jotain sokeripitoista juomaa veren sokeripitoisuuden nopeaan nostamiseen. Neuvonnan asiakaspalvelijaa ei sellaisen noutaminen kiinnostanut, vaan hän kehotti jatkamaan konttaamista kahvilan puolelle. Sieltä löytyi lopulta ymmärtäväinen henkilö, joka antoi virvoitusjuomapullon ja jopa avasi sen.

Yllä kuvattu tapahtuma on aiheuttanut minussa paitsi suunnatonta vihaa, myös hämmennystä ihmisten tietämättömyyttä kohtaan. Onko todella niin, ettei asiakaspalvelutehtävissä työskenteleviä valmenneta millään tavoin ymmärtämään, että oudon käytöksen syynä voi olla myös sairauskohtaus? Tähän olemme jo saaneet yritykseltä vastauksen, ei ole. Oppi ei vain tässä tapauksessa ollut mennyt perille, eikä meitä jokaista koskeva kansalaisvelvollisuus hädässä olevan auttamisesta mitä ilmeisimmin velvoittanut näitä ihmisiä. 

Olen itse onnistunut välttymään kuvatun kaltaisilta tilanteilta, mutta jos sellaiseen ikinä joutuisin, toivon kirjaimellisesti oman henkeni kaupalla, että ympärillä olevat ihmiset tietävät kuinka toimia.

> Diabetesliiton ensiapuohjeistus tilanteisiin, jossa diabeetikon verensokeri laskee hälyttävän alas