TODELLISUUS PISTÄÄ MIELIKUVAT UUSIKSI

Terveisiä (taas kerran) Tukholmasta. Reissu oli pikainen ja A:n ehdoilla tehty, joten ihan kamalan montaa riviä siitä ei jäänyt jälkipolville raportoitavaa. Koska edellisestä risteilykerrasta oli vierähtänyt tovi jos toinenkin, oli sinivalkoinen laiva ehtinyt siinä ajassa joko menettää kultapölynsä, tai sitten sitä ei koskaan ollut ollutkaan. Niin nuhjuiselta kaikki näytti, että siihen meni hetki tottua.

Sillä välin kun me keikuimme aalloilla, tontin laidalla nikkaroitiin (pää)makuuhuoneen parvekkeen laudoitusta kuntoon. Myös pukuhuone sai voimistelurenkaansa - tai siis vaatekoukkunsa. Niitä ehdittiin jo koeajaa yhden saunareissun verran, ja jaa-a. Voi olla, että ripustimia pitää vielä hieman jatkotuunata ja roudata pukuhuoneeseen ainakin muutama henkari totisinta vaateripustusta varten.
 

Ennen kuin oikeasti muistin käydä pukuhuoneessa, olin aikeissa ripustaa kapean ikkunan eteen SkyPlanterin. Visiitti pukuhuoneessa pakotti kuitenkin kohtaamaan todellisuuden ja vesittämään aikeen - eihän oven taakse mitään voi laittaa kasvamaan. Nyt mietinkin, hylkäänkö alkuperäisen ajatuksen kokonaan vai etsinkö ylösalaskukkaruukulle jonkun toisen paikan. 

Tänään alkaa meidän perheessämme jouluhössötys, sillä A:n päiväkodissa askarrellaan iltapuhteena joulukormisteita. Olisin itse mieluusti venyttänyt juhlakauden alkua vielä viikolla tai parilla, mutta A on aikaisesta aloituksesta mielissään. 

Mukavaa maanantaita!