KUNNIALLINEN LOPETUS VAI UUSI ALOITUS?

Terve taas - ties kuinka pitkästä aikaa. Kesä meni ohi pikakelauksella ja koska helleputki sattui yksiin omien lomapäivien kanssa, ei sisätiloissa tullut oltua nimeksikään. Tietokonetta en siis tainnut avata kertaakaan kuuden lomaviikon aikana ja iPadillakin pelasin pääasiassa vain Mahjongia. :-)

Syksyn myötä on kuitenkin taas toinen ääni kellossa tai-jotain-sinnepäin. Satuin tällä viikolla osallistumaan työni takia myös blogikoulutukseen (juu, sitäkin voi opiskella), jossa korostettiin, että hiipumisen merkkejä osoittava blogi pitäisi aina jaksaa päättää kunniakkaasti. Aloinkin jo suunnitella loppusanoja, mutta taidan vielä hieman pitkittää niiden julkaisemista ja toteuttaa sen sijaan (vielä yhden) uuden tulemisen. :-)

Sateisen elokuun viimeisenä päivänä (joka sattuu olemaan aurinkoinen) on ihan pakko palata hetkeksi menneeseen kesään. 

Teimme heti lomanalkajaisiksi matkan Ranskaan, pieneen Mentonin merenrantakaupunkiin aivan Italian rajalla. Olimme muutama kesä sitten samalla seudulla Cannesissa ja täytyy sanoa, että Menton vei sympaattisuudellaan voiton. "Vuorenrinteellä" kohoava vanha kaupunki pienine kujineen ja kapeine portaineen oli vertaansa vailla ja kaupungin kuuluisat puutarhat todella kauniita. Lyhyen junamatkan päässä oli niin Nizza kuin Monacokin ja kun muilta seikkailuilta ehdittiin, oli rantaelämääkin mahdollista viettää. Mentonissa rannat ovat hienohiekkaisia ja vesi puhdasta - toisin kuin Italian puolella, jonne loppulomasta porhalsimme.  

Ranskan (ja vähän Italian)-matkailun lisäksi kesälomalla mökkeiltiin (ihan vähän) ja huhkittiin pihahommissa (tosi paljon). Jos jo keväällä taivastelin kantamieni kivien määrää, niin kesällä niitä vasta kanniskeltiinkin. Hurahdin pihahommiin siinä määrin, että kun huomasin siistiväni nurmikkoa keittiösaksilla, ymmärsin asioiden olevan tosi vakavalla tolalla. :-) Onneksi mielenhäiriötä kesti vain kesäloman verran - sen jälkeen olen luottanut nurmikonleikkuuasioissa ruohonleikkuriin. :-)   

Yksi kesän suurista aikaansaannoksista oli pihan lisäksi (melkein) valmis autokatos. Sen valmistumisesta ei kyllä ole kiittäminen meitä vaan isääni, joka (taas kerran) tuli auttamaan tumpeloita mäessä. Verhoiluun käytetyt laudat saimme sentään omin voimin maalattua - tosin vain toiselta puolelta. Katoksen sisus on vielä sutimatta, eikä hommaan ole oikein näillä sadekeleillä päästy. 

Nyt kun pihalta on tullut aika palata sisätiloihin, on sisustusasioihinkin tullut taas uutta puhtia. Isoimpana projektina on tällä hetkellä yläkerran punaisen brontosauruksen korvaaminen uudella sohvalla. Vahvin ehdokas on - toisin kuin edeltäjänsä - hyvin virtaviivainen, mutta yksi ei muutu: punainen väri. :-) Sohvainnostukseni keskellä yritän kuitenkin muistaa, että meillä on tätä nykyä käytössä malli, jossa uutta hankitaan vain rikkoutuneen tai uuden omistajan löytäneen omaisuuden tilalle. Siksi sohvakaan ei vaihdu ennen kuin vanha on saatu alta pois.

Palaan sohvapisneksiin ja uuteen ehdokkaaseen syvällisemmin tuonnempana, yhteen postaukseen kun ei kaikkea voi ahtaa. Nyt Linnanmäelle aurinkopäivää viettämään ja hurvittelemaan!

Mukavaa sunnuntaita ja pikaisiin palaamisiin!