Meillä oli pitkään mietinnässä, että mistä löytyisi sopiva korvaaja yläkerran kirjastonurkkauksesta alakertaan lennähtäneelle Pinocchio-matolle. Täydellistä ehdokasta ei vaan tuntunut olevan tarjolla missään, kunnes bongasin Ikean mainoksesta maailman värikkäimmän raitamaton.
Kun pääsin Ikeaan todentamaan mattoa luonnossa, olin jo hylätä sen niille sijoilleen, sillä niin räikeä ilmestys se luonnossa oli. Matonkaistale ei kuitenkaan ollut hinnalla pilattu, ja optimistina arvelin, että saattaisin jopa jaksaa palauttaa maton, jos se ei yhtään näyttäisi meille käyvän.
Nyt kun mattomurheista on päästy, niin uusi murhetus nostaa jo päätään. Kirjoilta on nimittäin tila lopussa, ollut jo jonkin aikaa. A:lle hankittu kirjastokortti ja yli kahdeksi kuukaudeksi venynyt laina-aika ei kuitenkaan lisää luottamusta siihen, että meistä kenestäkään olisi kunnialliseksi kirjastoasioijaksi, ja siksi me jatkamme asiointiamme kirjakaupassa. Onneksi kellarin Muunto-seinän hyllyiltä löytyy tilaa vielä monelle uudelle tulokkaalle. :-) On se lukeminen vaan niin parhautta - seikka, jota yritämme kirjaimia parhaillaan opettelevalle A:llekin jankuttaa.
Aurinkoista tiistaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti