Aika ajoin väliaikaiskodin puutteet käyvät ylivoimaisiksi kestää. Tilannetta ei paranna entisen kodin perään haikailu, mutta niin vaan sitä saa itsensä kiinni vanhojen kuvien tuijottelusta.
Suurimman harmistuksen väliaikaiskodissa saa aikaan keittiön pienuus ja astianpesukoneen puuttuminen. Hyvänä kakkosena tulee epäjärjestys, jonka alkulähdettä on vaikea määritellä, sillä tilaa on kohtuullisesti, 85 neliön verran. Silti tavarat ovat aina väärässä paikassa, elleivät kokonaan hukassa.
Entistä kotia ja sen keittiötä oli taas eilen kova ikävä. Enää en valitsisi erivärisiä alakaappeja eikä lattiaksikaan valikoituisi noin tummaa sävyä. Aikaa myöten kävi näet ilmi, että päivänvalolla oli haasteita löytää tiensä kotiimme. Vaaleat väripinnat olisivatkin olleet omiaan tällaisina marraskuisen harmaina päivinä, kun päivä ei paista edes siihen hatarimpaan risukasaan.
Entinen keittiömme oli kuitenkin nykymaailman keittiöihin verrattuna ruhtinaallisen iso, toimiva ja asianmukaisesti koneistettu. Suurena muutoksena purimme asunnon oston yhteydessä seinän, joka erotti keittiön olohuoneesta. Purkutoimella saimme kotiimme toivomaamme avaruutta, vaikkei pohja alunperinkään ihan perinteistä 80-luvun puolivälin kopperopohjaa edustanut.
Nyt on katse kuitenkin (melkein) tulevassa. Mutta eipä taida tulevaisuudenkaan keittiö aivan vitivalkoinen olla, vaikka alun alkaen ajatukset sensuuntaisia olivatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti