I like you too, juujuu. Ihan niin paljon, että menin ja haksahdin taas kerran alennusprosentteihin, kun niitä silmieni edessä heiluteltiin. Mihinkään turhanpäiväisyyksiin en omasta mielestäni silti lähtenyt, vaan noudatin aiemmin S:n kanssa yhdessä tehtyjä hankintapäätöksiä. Tai no. Norman Copenhagenin Lighthouse ei nyt varsinaisesti kummitellut S:n mielessä must have -tuotteena. :-)
Turkoosia Norman Copenhagenin Lighthousea olen jo jonkin aikaa ajatellut meidän makuuhuoneemme ilostukseksi. Harkitsin myös perinteisempiä värejä, kuten mustaa ja valkoista, mutta turkoosi vei finaalisijan.
Hay:n All About A Chair saa meillä taipua joko työtuoliksi työhuoneeseen tai vierashuoneen vanhan kirjoituspöydän moderniksi kaveriksi. Ehdin jo klikata ostoskoriin kokonaan mustan version, mutta hetken mietittyäni poistin tuolin ostoskoristani ja vaihdoin sen tuohon tammijalkaiseen. Kokomusta olisi ehkä sittenkin ollut liian tummanpuhuva ilmestys meille.
Mutta ei niin paljon uutta, ettei jotain vanhaakin. Olen vuosikaudet yrittänyt ylipuhua äitiäni luopumaan kahdesta viimevuosisadan alkua edustavasta tuolivanhuksesta ja aina saanut kielteisen vastauksen. Olin jo päättänyt luopua toivosta kunnes tänään se sitten tapahtui: puhelin soi ja äiti ehdotti tuoleille uutta kotia meiltä. Jee! Aion lievittää tuoleilla Kiki-penkki -haaveitani ja sijoittaa ne olohuoneeseen. Juuri siihen, mihin Kikin oli määrä asettua.
Olipas mukava tällainen nelipäiväinen työviikko. Nyt taas viikonlopun viettoon, vaikka tuntuu, että vastahan sitä edellisestä selvisi. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti