KAKSI KUVAA LONTOOSTA

Lontoon-retken sato jäi tällä kertaa kahteen valokuvaan, mukavaan musikaalimuistoon ja lukuisiin talsittuihin kilometreihin. Matkalaukkuun ei päätynyt yhden yhtä hankintaa, tai no, ehkä sellaiseksi on luettava turistirihkamakaupasta ostettu pikkutuliainen A:lle. Tosin sekin on S:n laukussa Irlannin turneella, joten oma laukkuni kumisi kyllä kotiin tullessaan ihan tyhjyyttään.

Sää Lontoossa oli aivan päinvastainen kuin ennusteissa luvattiin. Matkalaukkuun pakattu sateenvarjo ei auennut kertaakaan, sen sijaan eteisen pöydälle unohtuneita aurinkolaseja olisi kyllä tarvittu. Se käynee ilmi myös niistä kahdesta valokuvasta, jotka S muistoksi visiitistämme nappasi:

Puistoissa kieriskelyn lisäksi kävimme lauantaina katsomassa musikaalin Once. S piti sitä parhaana koskaan näkemistään, ja kyllä se minuunkin upposi. Alussa taisin vaan olla vähän liian kiinni elokuvaversiossa, ja siksi näyttämölle muokattuun toteutukseen kesti tovi sopeutua. Suosittelen Oncea kuitenkin S:n tavoin ihan jokaiselle Lontoon kävijälle. Loistoesitys.

Musikaalin jälkeen olin saanut kuin ihmeen kaupalla varattua meille pöydän TimeOutin mukaan Lontoon tämän hetken kolmanneksi varatuimmasta ravintolasta, Hakkasanista. Hakkasan on modernia aasialaista ruokaa tarjoava ravintola, jolla on tilillään Michelin-tähtikin. 

Palvelu ravintolassa oli loistava, samoin tilaamamme Signature Menun dim sumit. Pääruuan virkaa toimitti kuusi erilaista pikkuannosta, joissa käytiin läpi niin possu, kala, äyriäiset, vihannekset, lammas kuin ankkakin. Kala oli aivan loistavaa, possu hyvää, samoin äyriäiset. Vihanneksistakin tykkäsin, mutta ankalle en lämmennyt lainkaan. 

Vaikka pääruoka-annokset olivat pieniä, en olisi enää mitenkään jaksanut jälkiruokaa. Niinpä vain maistoin omenatorttua ja sen kanssa tarjoiltua jäätelöä todeten ne hyviksi. S ahmi loput hyvällä halulla.

Hakkasanin lisäksi ehdimme viikonlopun aikana lounastaa maittavassa meksikolaisravintolassa ja vielä meksikolaistakin maittavammassa libanolilaisravintolassa. Sunnuntaina erehdyimme Hakkasanin dim sumeista intouneina Chinatowniin mussuttamaan lisää dim sumeja, mutta S:n ensipureman jälkeen antama arvio "nämä ovat sitten niin hirveitä, että illalla lentää laatta" sai jättämään omalta osaltani  sen ensimmäisenkin puraisun väliin. 

Extempore-retki oli ihan mukava tauko arjesta. Eilen kyllä harmitti kovasti retken lyhyt kesto, mutta tuleehan niitä uusia retkiä. Se on kyllä todettava, että sitä samaa hohtoa, jonka ympäröimä Lontoo aikaisemmin silmissäni oli, en enää tällä retkellä tavoittanut. Olen käynyt Lontoossa usein ja viettänyt yhden kesän siellä töitä tehden, ettei se enää tunnu kohteena niin suurelta seikkailulta kuten vaikka New York tai Pariisi. Mukavaa kuitenkin oli, ja se on tärkeintä.

Iloista tiistaita!