Se, että meillä kiemurtaa pyykkikuilu, on ihan S:n ansiota ja oikeastaan välttämättömyys talossa, jossa kodinhoitohuone on piilotettu kellariin, arkisisäänkäynti keskikerrokseen ja vaatehuone yläkertaan.
Luulimme tarvitsevamme pesukoneen myös ylimpään kerrokseen, koska "arkipyykin" kannalta matka kellariin tuntui, noh, pitkältä. Kertaakaan emme kuitenkaan ole yläkerran pesukonetta käyttäneet, vaikka siinä on kuivaustoimintokin pikavaatehuoltoa varten. Kaikki on sen sijaan nakattu pyykkikuiluun ja vietetty megalomaanisia pyykinpesupäiviä viimeistään siinä vaiheessa kun S:ltä on mustat sukat loppu. :-)
Pyykkikuilun vähäinen huono puoli on, että sen betonisista seinistä varisee aivan hirveitä määriä betonipölyä pyykin sekaan. Välillä irtoaa vähän isompikin murikka, ja silloin pitää olla tarkkana, ettei se seuraavaksi ole pyykinpesukonetta rassaamassa. S on ehdotellut "ratkaisuksi" kuilun sohimista pölynimurilla, mutta ahtaan paikan kammoisena en ole kyllä ensimmäisenä ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi siihen puuhaan. :-)
Vaatehuoneessa pyykkikuilu haukkaa tilaa yhden puolikorkean kaapin verran. Vaatehuoneen sisuskaluja väänneltiin ja käänneltiin moneen kertaan, sillä vaikka tilaa on ruhtinaallisesti (10 neliötä), ei siitä näyttänyt saavan kaikkia tehoja millään irti. Syyllisinä tuohon tyhjäkäyntiin pidimme tilassa olevaa kahta ovea, sylikaupallista talotekniikkaa ja tosiaan tuota pyykkikuilua, joka nielee lattiasta palasen.
Alun alkaen olin kaikkia avoratkaisuja lujasti vastaan, sillä epäilin järjestelmällisyyttämme ja pelkäsin, että lopputulos on yhtä sotkua. Päädyimme kuitenkin siihen, että kahdelle seinälle tuli paljon pelätyt avotangot ja niiden alapuolelle laatikoita ja kaappeja. Tankoseinää vastapäätä on huoneen ainoa ehjä seinä, jolla on neljä täyskorkeaa kaappia ja niistä kaksi tangollista ja kaksi hyllyllistä. Kaappien yläpuolella on vielä katttoon asti ulottuvat yläkaapit, joihin on sullottu harvemmin tarvittavia villapaitoja ja sen sellaista.
Vaatehuoneesta torstaihin. A aloitti muutama viikko sitten jalkapallokoulun, jossa harjoituksia tuntuu riittävän melkein joka illalle. Kentän laidalla vierähtänee siis tämä ilta. Huomenna ystävien kanssa teatteriin, KOM-teatterin Orkesteria katsomaan. :-)
Mukavaa torstaita!
Pyykkikuilu kuulostaa monikerroksisessa talossa todella kätevältä! Ja minä ainakin kannatan avoratkaisuja vaatehuoneessa: meillekin tulee sellaiset ja itse ajattelen, että kaappien availeminen on ihan turvaa vaivaa tilassa, joka on tarkoitettu vaatteiden säilyttämiseen. Meidän vaatehuone ei ole (läheskään) yhtä iso kuin teidän, mutta siihen tulee vastakkaisille seinille pitkät tangot ja pikkuvaatteille korit, katonrajaan säilytyshyllyjä joulukoristeita ja kausivaatteita varten ja peräseinälle peili.
VastaaPoistaJuu, näin jälkikäteen olen itsekin oivaltanut, että epäjärjestykseen taipuvaiselle ihmiselle avojärjestelmä on itse asiassa paras ratkaisu. Se pakottaa edes yrittämään siisteyden ylläpitoa kun ei ole ovia, joiden taakse kaikkea kätkeä. :-) Meillähän on kaiken kukkuraksi vielä sellainen tilanne, että oviaukko makuuhuoneesta vaatehuoneeseen on normaalia leveämpi eikä siinä ole ovea laisinkaan. Meille piti tulla sellainen seinän sisään menevä liukuovi, mutta se unohtui toteutuslistalta.
PoistaOlen muuttojen varrella todennut, että säilytystiloihin kannattaa todellakin panostaa ja uhrata aikaa niiden suunnitteluun. Joka kerta uuteen kotiin muuttaessani (ensimmäistä omistusasuntoani lukuun ottamatta) olen ajatellut, että "ooo, NYT säilytystilaa on vihdoinkin niin paljon, ettei se täyty ikinä", mutta kyllä se into äkkiä on laimentunut kun kaapit ovat täyttyneet ääriään myöten. Nyt kun kaappien määrään pääsi oikeasti vaikuttamaan ihan itse, pidimme molemmat huolen siitä, että säilytystilaa todellakin on yllin kyllin. :-) Pahoja pullonkaulapaikkoja ei siis vielä ole - arkieteistä lukuun ottamatta. Sekin helpottunee, kun saamme hankittua varastoon vaaterekit kausivaatteita varten.