LYÖMÄTÖN PARIVALJAKKO


Eilen saimme odotettuja vieraita, kun kylään tuli pitkästä aikaa A:n keskoskaappikaveri, Sofia perheineen. Sofian kanssa A jakoi saman huoneen elämänsä ensimmäiset kaksi ja puoli kuukautta, ja senkin jälkeen on yhteyttä pidetty ja nähty - ainakin synttärijuhlissa, jotka A:lla ja Sofialla on (sopivasti) peräkkäisinä päivinä. 

Kyläilijät muistivat meitä (ja uutta kotiamme) ihanalla puisella tarjottimella ja puisilla leipälautasilla. Kaunis tarjotin päätyi heti paraatipaikalle olohuoneen pöydälle ja sai kannettavakseen liudan puisia palloja. Tarjottimen hieman aaltoileva pinta teki pallojen paikallaan pysymisestä hieman haasteellista, mutta kyllä ne lopulta suostuivat pysymään sijoillaan. :-)


 Puu ja betoni ovat keskenään kyllä lyömätön yhdistelmä, ja mitä tahansa muuta olohuoneen pöydälle välillä yrittääkään virittää, niin aina huomaa palaavansa niiden puisten kapistusten pariin. Betonista pöytäämme myydään kai ensisijaisesti ulkokäyttöön, mutta kyllä se sisälläkin toimii - ainakin meillä. Sen verran kookas (ja hirmupainava) kapistus se kuitenkin on, että tilaa pöytä tarvitsee ympärilleen ja rutkasti. En siis suosittele sitä ihan pienten tilojen (tai terassien) ykkösvalinnaksi.

Olohuoneen "terassipöytää" lukuun ottamatta ei pihakalusteille ole muuten ehditty tuhlata vielä ajatustakaan. Alapihan terassilla nököttää tällä hetkellä vanhan kodin terassikalustus, mutta oikeassa elämässä näkisin siellä mieluusti jättikokoisen aurinkovarjon ja erivärisiä kansituoleja. Tuolle terassille paistaa näet aurinko aamun ensisäteistä iltaseitsemään, joten varjoa tarvitaan. 

Kesäruokailua varten luontevampi terassi on taas on ruokailutilan yhteydessä oleva terassi. Se on vaan vielä kaiteita vailla, ja pudotusta terassilta on "pahimmillaan" kolme metriä, eli sille ei toistaiseksi ole lapsiperheellä asiaa. Kuten ei yläterassillekaan, josta pudotusta onkin sitten jo seitsemän metrin verran, hui. Tällä hetkellä pidän hyvin epätodennäköisenä jopa sitä, että viihtyisin siellä sittenkään, kun kaiteet on saatu naputeltua. Sitä se korkean paikan kammotus teettää.

Nyt nurmikon siemeniä kastelemaan. S lähti kiikuttamaan A:ta lomaviikon viettoon ja vähän niinku lupasin, että musta pihamaa olisi sillä välin vetistynyt. :-)

Mukavaa alkavaa viikkoa ja kesäkuuta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...