Koska edustan materialistiasteikon punaista päätä, yksi joulun ehdottomasti parhaista puolista on lahjojen antaminen. Itsetehdyt pakettikortit ovat osa lahjantekoprosessia, samoin paketointi. Voisin väkertää pakettien parissa viikkokaupalla, mutta epäjärjestelmällisyyteni takia puuha jää viimetinkaan ja päädyn (yleensä) valvomaan jouluaattoa edeltävät yöt, jotta saan tehtyä kaikille mahdollisimman kauniin paketin.
Lapsuuden perheessäni on jo muutaman vuoden arvottu, kuka ostaa kenellekin lahjat. Myös lahjoihin käytettävä summa päätetään yhteisesti. Se on minusta mainio tapa näin aikuisten kesken, vaikka huomaankin, että minun on vaikea noudattaa sitä. Onneksi voin A:n nimissä lahjoa pienimuotoisesti kaikkia. :-)
Tänä vuonna ehdottomasti isoin hankinta on S:n ja minun vanhemmilleni ostettu Rooman-matka. Lähdemme myös itse mukaan, joten se käy lahjasta meillekin. Olen itse käynyt Roomassa puolenkymmentä kertaa, mutta palaan sinne aina mielelläni.
Oman toivelistan laatiminen on vuosi vuodelta vaikeampaa. En oikeasti tarvitse mitään, tai no, uuteen kotiin paljonkin. Sohva tai valaisin ovat kuitenkin sensuuruisia ja sellaisia hankintoja, ettei niitä pukilta toivota.
Hmm. Mutta jos kirja tai kaksi joulunpyhistä selviytymiseen, niin siinä kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti