ÄTSIH!

Hrrr. Yksi avokonttorissa työskentelyn nurjista puolista on, että kun yksi sairastaa, niin eipä aikaakaan kun kaikki sairastavat. Niinpä sitä nuhastellaan nyt kotona ja yritetään villasukkien ja Finrexinin voimalla kokea ihmeparantuminen yhdessä päivässä.

Työmaalle menoa ei nuha nyt kestä, mutta sain S:ltä kuvalähetyksen pääkallopaikalta. Monia, monia käänteitä sisällään pitänyt takan saaminen on nyt edennyt siihen pisteeseen, että se faktisesti sijaitsee toivotulla paikalla ja on, jos nyt ei valmis, niin ainakin kovaa vauhtia valmistumassa.

Takkaseinä on vielä molempia sivuseinäosuuksia vailla, mutta pystyn tuosta jo hahmottamaan lopputuleman, jos laitan silmät oikein sirrilleen. Takan sivuosuudet tehdään (kai) ihan tavallisesta Gyprocista ja niihin upotellaan sitten kaikenlaista. 

Itse olin niin innoissani takan tulosta, että olin tyhmyyksissäni hihkua, että jee, vihdoinkin yksi välitavoite saavutettu! Aivan kuin rungon pystyyn saaminen, ikkunoiden asentaminen, lattiavalu ja väliseinien valmistuminen eivät olisi olleet hihkumisen arvoisia välitavoitteita ollenkaan. :-) Näin sitä maallikko rakentaa, ätsih!