KIRPPARITURISTI HENKEEN JA VEREEN

Ihailen usein muiden ihmisten kirpparilöytöjä ja toivoisin itsekin olevani sellainen löytöostosretkeilijä, mutta jotenkin en vaan onnistu siinä. Kampeamaan itseäni kirpputoreille viikonloppuaamutuimaan. Paitsi ulkomailla. Kun toiset koluavat museoita ja historiallisia nähtävyyksiä (joissa luulisi minunkin koulutukseni puolesta viihtyvän), minä luuraan hyvissä ajoin bongaamillani kirpputoreilla.

Parhaimmat (ja maailman isoimmat) kirpputorit löytyvät Pariisista. Jostain luin, että Les Puces de Saint-Ouen -kirpputorilla vierailee viikonlopun aikana 200 000 ihmistä, mekin  parina (eri) viikonloppuna muiden muassa. Väenpaljoudesta saimme toki vihiä molemmilla kerroilla jo metromatkalla, mutta jonnekin ne ihmiset perille päästyämme katosivat. Ensimmäisellä kerralla mukaan tarttui paljon hyviä ostoksia ja kaiken keskeltä löytynyt loistava pikkupitseria. Toisella kerralla haaviin jäi vain se pitseria.

Pariisista kun matkaa etelään, päätyy jossain vaiheessa Cannesiin. Vietimme kaupungissa muutama vuosi sitten kesäkuun alun, ja ah, sielläkin jetset-elämän keskellä kojotti viikonloppukirpputori. Kooltaan Pariisia huomattavasti vaatimattomampi, mutta silti matkaan lähti grafiikan lehti ja psykedeelimaljakko, jonka kohdalla äidyin jopa tinkimään. S:n mielestä liian vähän, varsinkin siinä vaiheessa kun kapistusta sullottiin voimasanojen saattelemana kapsäkkiin.

Viime keväänä päädyimme koko perhe pariksi viikoksi (järjettömän kylmään!) Barcelonaan. Mercat Del Encants on kaupungin suurin kirpputori, mutta matkamme ajoittui loppukevääseen (toukokuu), jolloin osa kojuista oli vielä kiinni. En tainnut löytää viimekeväisellä retkellämme mitään, edellisellä kerralla kyllä.

New York on kaupunki, jonne voisin joka kerta matkata takaisin heti sieltä kotiin päästyäni. Olemme olleet kaupungissa useita kertoja, viimeksi viime kesänä. Silloin ehdin viettää aikaa myös Bostonissa, jonne lensin S:n työmatkaseuralaiseksi. Tässä yhteydessä on ihan pakko  mainostaa myös Cape Codiin vievää tietä nro 6 (Route 6): idyllinen (pikku)tie on yksi kauneimmista kyydissä istumistani reiteistä. Tie on reunustettu kymmenin pienin "antiikki"liikkein ja gallerioin. Emme mitenkään jaksaneet pysähtyä jokaisen kohdalla, mutta löysimme ihanan pikkukylän ja sen ainoan ravintolan, josta sai aivan loistavaa lounasta.  

Takaisin New Yorkiin, jonka kirpputoreille olen eksynyt enemmän vahingossa kuin tositarkoituksella. Johtuu kai siitä, että siellä mielenkiintoista ostettavaa riittää muutenkin. Natural History Museumin takaa  löysin kuitenkin (sattumalta) kirpparin, jossa vaihtoehtotaiteilijat myivät teoksiaan ja Upper West Siden kotirouvat kolttujaan (jotka eivät totisesti olleet mitä tahansa kolttuja :-)).

Nyt olemme parhaillaan Roomassa, jossa olen juossut puolenkymmentä kertaa - ja enkä kertaakaan kahlaamatta läpi myös Porta Portese -kirpputoria. Pitkän(!) kirpparikujan päässä on ravintola, josta saa parhaita syömiäni simpukoita. Sinne taidan johtaa joukot tälläkin kertaa - ja painaa mieleeni ravintolan nimen, joka on valitettavasti päässyt unohtumaan. :-)

Aurinkoista vappua kaikille!