Eilen oli A:n päiväkodin kevätjuhla. Viimeinen sellainen, sillä ovet laitetaan lopullisesti säppiin tänään. Tilaisuus oli tällaiselle "talouspaperimainoskin liikututtaa" -ihmiselle aivan tuskaa. Olinkin vollottanut omat ja vierustoverin nenäliinat märiksi jo siinä vaiheessa kun viimeinen lauluesitys kajahti ilmoille. Ei siis auttanut muu kuin nyysiä kahvikupeista servetit ja koota itsensä niin, että kakkulautanen pysyi hyppysissä.
Mutta ei haikeutta ilman iloa. Eilen sitä tuotti keskikerroksen sohvapöydän eli vanhan penkin löytyminen. Olin agitoinut äitini käymään läpi kaikki Turun seudun vanhaintavaraliikkeet, sillä itseltäni oli aika ja kärsivällisyys loppunut jo aikaa sitten. Äitini oli löydöstään kovin innoissaan ja soiton perään tullut kuvatekstiviesti sen aiheelliseksi vahvisti: penkki oli juuri melkein sellainen kuin olin ajatellutkin. Melkein -etuliitteen lisäsin siitä syystä, että väriltään penkki jäi hieman vajaaksi kuvitelmiin nähden.
Tänään määritin pisteen myös toiselle aikakaudelle elämässämme. Irtisanoin väliaikaiskotimme Kauniaisissa, joten nyt on paras laittaa hippulat vinkumaan, ettemme heinäkuussa palaa Miamista taivasalle. Hmm. Irtisanomisilmoituksen lähettäminen ei itkettänyt yhtään, kumma kyllä. :-)
Iloista perjantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti