A aloitti tänä aamuna uudessa päiväkodissa tulevan kotimme naapurustossa. Olimme varautuneet vaihdokseen mielestämme huolella ja niin, että S:llä on tämä viikko lomaa, jotta A:lla on tuttu kaveri tutustumassa yhdessä uusiin kuvioihin.
Varttia yli yhdeksän S kuitenkin soitti ja kertoi, että A oli toivonut isin jo lähtevän, koska ei muillakaan ole isejä päiväkodissa mukana. :-) S:n päiväkotiura jäi siis reilun tunnin mittaiseksi, mutta tilalle tuli paljon aikaa hoitaa työmaahan liittyviä juoksevia asioita. Myös lounas Teatterin terassilla kuului nousseen pakollisten nakkien listalle. :-)
Selasin eilen läpi kirjoituksiani kuluneilta yhdeksältä kuukaudelta. Nauratti, kun jo syyskuussa julistin keittiön olevan tilaamista ja tekemistä vaille valmis. Tai no. Oikeastaan oli ihan hyvä, etten siinä vaiheessa tiennyt, että menisi maaliskuun loppuun ennen kuin tilaamisen makuun päästään. Olisi saattanut usko loppua kesken kisojen.
Alun suunnitelmista ja suurista aikeista osa on saanut rauhassa kuivua kasaan. Joko ne ovat olleet toteuttamiskelvottomia jo syntyessään tai sitten into ja aika eivät ole riittäneet toteutukseen asti. Mitään suuria luopumisia tai kompromisseja en kuitenkaan taipaleemme varrelta tunnista - ellei makuuhuoneen kokolattiamaton vaihtumista parkettiin sellaiseksi lasketa.
Lähestyvä lopputulema on hyvin lähellä sitä visiota, jonka kanssa liikkeelle lähdettiin. Totta kai on asioita, jotka olisivat rajattomalla ajankäytöllä saattaneet löytää vielä paremman toteutuksen, mutta silloin olisi kyllä palattava pohjapiirustuksen ruutupaperiversioihin. :-) Nyt kun koko "hökötyksen" on nähnyt luonnossa, en ehkä rakentaisi kolmelle henkilölle 330-neliöistä taloa. Siinä on pirusti hommaa - nyt ja tulevaisuudessa. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti