JAKSAA, JAKSAA

Vaikka omakotitalossa asuminen taitaakin tarkoittaa loputonta nikkarointileiriä, niin yksi välietappi horisontissa häämöttää jo. Vastaava mestarimme näet soitti ja kertoi sopineensa käyttöönottotarkastuksen juhannuksen jälkeiselle viikolle.

Kalenteriin ruksittu päivämäärä tuotti tottakai suurta riemua, mutta vain tovin ennen kuin muuttui tietoisuudeksi siitä, miten paljon asioita (vai pitäisikö reilusti myöntää, että ihmeitä) pitää parissa viikossa tapahtua. Samaan aikaan hervoton taisteluväsymys nostaa päätään, jopa S:llä. Hänkin totesi yhtenä aamuna tällä viikolla, ettei jaksaisi tätä nikkarointileiriä enää yhtään, loppuisi jo. No ei se kuule lopu - vissiin ikinä. :-)

Samaan aikaan kun minä marmatan väsymystäni aihetta kohtaan, työmiehillä onneksi piisaa energiaa. Asiat siis edistyvät työmaalla hyvähköä vauhtia. Keskikerroksen lattiasta on nyt tehty uusi (parempi) versio, valaisimia asennetaan sinne tänne, julkisivulaudoitukset ovat valmiit ja kalusteasennukset ovat alkaneet vessoissa. Aivan loistavaa, jokaikinen edistysaskel.

Kokonaan oman hatunnostonsa ansaitsee A, jonka ymmärrystä tonttielämä on välillä koetellut ja kovasti. Hienosti A on kuitenkin jaksanut tsempata ja kun ei ole jaksanut, on kaikkien kasvatusoppaiden vastaisesti otettu käyttöön lahjonta. :-) Uskon A:nkin joka tapauksessa olevan innoissaan, kun pääsemme muuttamaan nikkarointileirille. Kavereitakin tulevalta kotitieltä on jo löytynyt, ja uusi päiväkoti on osoittautunut huisin kivaksi paikaksi.

Tänään aiomme A:n kanssa viettää vapaailtaa raksalta ja vaihtaa sortsit simmareihin. S taas viettää lakisääteisen vapaailtansa huomenna ja keskittyy tänään terassin tukirakenteiden maalaamiseen. Ne piti maalata jo viime syksynä, mutta kurjaakin kurjempi sää esti tehokkaasti sellaiset aikeet. Nyt maalaushomma on kuitenkin hoidettava, sillä ensi viikolla työmiehet jatkavat siitä, mihin homma syksykeleillä jäi.

Aurinkoista torstaita!