KERTAKÄYTTÖMUKI PUOLILLAAN
Loppukiri ja lähestyvä muutto ovat selvästi alkaneet stressata, sillä ensireaktio lähes joka asiaan on "ei hitto, sekin vielä! Missä välissä ja millä rahkeilla?!" Positiivisuus on jossain-en-tiedä-missä, ja kyllä se kertakäyttömuki tuppaa nyt olemaan ennemmin puoliksi tyhjä kuin täynnä. Sille ei mahda mitään tällä pääkopalla.
Todellisen maanvaivan olemme onnistuneet saamaan laatoittajasta, joka on nyt vapusta asti nysvännyt laattoja seiniin ja lattioihin. Vieläkään ei ole valmista, ja alkuviikon legendaarinen neuvo siirtää muuttoa kuukaudella enteili varmaan jotain tulevaisuudesta. Se on kyllä sanottava, että käpyraivostuneessa mielentilassa on hyvin vaikeaa kommunikoida sivistyneesti ja sylkäistä suustaan ilman suurempia noitumisia, ettei todellakaan siirretä. Onneksi S hoiti puhumisen.
Ei auta itku markkinoilla. Miten helppoa onkaan itselleen sanoa, että panikoinnin ja turhanpäiväisen raivoamisen sijaan on keskityttävä tekoihin. Todellisuus on kuitenkin sanoja karumpaa. Tehtävää on niin paljon, ja lauantaista eteenpäin tekijänä vain minä. Sen miettiminen pistää pakostakin kiljumaan, ja siinä sitä sitten taas ollaan. Keskellä paniikkia ja turhanpäiväistä raivoamista.
Onneksi tulevaisuudessa näkyy pilkahdus auvoa ja kiireettömyyttä. Ei tätä mankelia muuten viitsisi (kai) erkkikään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi että, kaikki mun lämpimät ajatukset ja tsempit sinne teille! Mä niin muistan tuon tunteen edellisestä raksaprojektista. Enkä osaa mitenkään neuvoa järkevästi, mutta yritä vaikka ajatella näin: "Jes. Saan olla yksin jonkin aikaa, ei lasta tai miestä riesana. Lataanpas MP3-soittimelle mieluista musaa ja haen rautakaupasta oikein ihanat, pehmeät säämiskäiset työhanskat. Lisäksi varaudun suklaacashew-pähkinöillä tulevaan koitokseen." Ja kiitos, sun kirjoitustyyli on niin älyttömän nasevaa ja hauskaa luettavaa että mitä hyvänsä siellä teillä tapahtuukaan, ainakin lukijat nauttivat!
VastaaPoistaTänks, otan neuvostasi vaarin ja luukutan Spotifystä jotain tsemppimusaa - ja ai niin, popsin pussikaupalla poppareita. Ne pitävät tämän narisijan muuttolaatikon syrjässä kiinni ja maalisudin tiukasti tassussa. :-) Ja ehkä olisi myös hyvä oppia ajattelemaan, että loppua ei ole. Ensi kertaa omakotitalon syrjässä kiinni olevana sitä vaan harhautuu kuvittelemaan, että huomenna kaikki on valmista.
Poista