En ole mikään mahdoton Aasia-fani, se on sanottava heti alkuun. Olen kuitenkin ollut lääpälläni vanhoihin ajan patinoimiin kiinalaiskaappeihin niin kauan kuin muistan. Uusi koti tarjosi vihdoinkin tilan toteuttaa haaveeni sellaisen kapistuksen omistamisesta - olkoonkin, että ratkaisuun päädyttiin kiertotien kautta.
Oioi, se olikin sitten ihastusta ensisilmäyksellä kun löysin liikkeen perältä kuvan kaapin!
Aitoustodistuksen mukaan kaappi on 130 vuotta vanha mongolialaiskaappi. Sen aikoinaan punaisena hohtaneet kaapinovet ovat joutuneet antamaan periksi ajanhampaalle, mikä tekee siitä vielä ihanamman. Kaappi on jykevää tekoa ja noin puolitoistametriä korkea ja 70 senttiä leveä.
Tavoilleni uskollisena olisin ollut valmis kantamaan kaapin saman tien ulos liikkeestä, mutta koska S ei tiennyt, että onko ihastukseni aitoa vai vaan halua miellyttää innokasta myyjää, hän vaatimalla vaati, että mietimme hankintaa seuraavaan päivään. Olin ihan devastaatiossa, mutta tyydyin kohtalooni ja pyysin pitämään kaapin meille varattuna.
Seuraavana päivänä kaappi sitten muutti meille, sillä ihastukseni OLI aitoa. Vanha kaappi toimii juuri toivotunlaisena vastakohtana siinä uutuuttaan hohtavassa ympäristössä, johon se tuli istutetuksi. Kaapin päälystä koristaa vanha riisinpoimintakori, jonka nappasin myöskin Casuarinasta matkaani.
Koska Aasia-innostukseni ei ole mitenkään kokonaisvaltaista, en voisi kuvitella kodistamme löytyvän tämän enempää sen tyylilajin edustajia. Myös alkuperäinen ajatuksemme vanhasta astiakaapista olisi toiminut, mutta astiat saivat nyt jäädä sijoilleen. Tämä möhömaha kätkee sisuksiinsa edustusviinamme ja S:n Miamin-reissulta rahtaamat sikarit. Ne taidettiin hankkia enemmän tuoksun kuin pössyttelyn takia. :-)
Aurinkoista keskiviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti