KAIKKI AIKANAAN - MIELUUSTI KUITENKIN HETI


Äitini kysyi pari päivää sitten, että olemmeko jo asettuneet taloksi uuteen kotiimme. Kyyyllä, sanoisin. Vaikka viimeksi tällä viikolla sain täydellisen hermoromahduksen puuttuvien listojen ja omituisesti käyttäytyvien valaisinpainikkeiden kanssa. Tarttuisin mieluusti naulapyssyyn tai-millä-hilavitkuttimella-niitä-listoja-nyt-naputellaankaan, mutta jostain syystä en ole saanut pyytämääni lähiopetusta.

Elelemme keskikerroksessa edelleen kuin näyteikkunassa. Tila alkaa silti tuntua jo omalta ja asuttavalta. Keittiöön on löytynyt räsymatto, jolla on pituutta juuri tarvittavat neljä metriä, tauluja on hakattu seinään ja sohvat rukattu ainakin toistaiseksi toimivimmalta tuntuvaan asentoon.
Tiedän, ettei koti synny pelkästään kaluista ja kilkkeistä. julistaudun silti uhalla sellaiseksi ihmiseksi, jota vaivaa puuttuvat asiat ärsytykseen asti. Siis todellakin. Näkisin itseni mieluusti ihmisenä, joka odottaa kärsivällisesti, ei halua kaikkea heti-mieluiten-eilen ja harkitsee asioita ainakin kahdesti. Mutta ei, olen kaikkea muuta, ja ainakin toistaiseksi sisminen kasvuni on ollut toooodella hidasta, hmph.

Mukavaa torstaita! :-)

2 kommenttia:

  1. Wau! Teillä on sen näköistä, niinku oisitte asuneet taloa jo paljon pitempään! Kivan näköistä kaiken kaikkiaan :-) Saan tästä tsemppiä itsekin ja uskoa siihen, että jos marraskuun lopussa muutetaan, kevään korvalla uusi koti alkaa jo näyttää kodilta :-)

    VastaaPoista
  2. Teillä näyttää kodilta! :) Meillä on vieläki taulut laittamatta seinille, verhotangot oottaa asennusta jne jne.. Ei vitsi, pieni lukihärö oli mulla äsken: "kaluista ja kikk.." :D :D Kiitos tästä vataalihastreenistä :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...