SE TOIMII SITTENKIN

Havahduin eilen hienoon ajatukseen siitä, miten merkittävällä tavalla tämä työmatkaleskeily on vuosien saatossa helpottunut. Pienen lapsen kanssa ei aina ole ollut kaikkein iiseintä pitää kaikkia palloja ilmassa, sen myönnän. Tätä nykyä olemme A:n kanssa kuitenkin varsin hyvin yhteenpelaava kaksikko, ja sitä meidän pitää ehdottomasti juhlia. :-)  Meidän tapauksessamme se tarkoittaa siis kattilallista paukuteltuja popcorneja ja Oktonautti-maratonia.

Samaan syssyyn voisimme juhlia ensimmäisiä kuukausiamme uudessa kodissa. Alkukankeuksien jälkeen väittäisin elon asettuneen uomiinsa varsin hyvin. Rakennettavaa toki riittää - ehkä ajasta ikuisuuteen - mutta keskeisiltä osin kaikki sujuu jo. Varsinkin, kun S teki lauantaina maita mullistaneen löydön. 

Meillä on vieraseteisessä KNX-järjestelmämme ohjauspaneeli, jonka saloihin emme ole toistaiseksi vihkiytyneet, koska sähköasennukset ovat edelleen(!) kesken. Lauantaina S kuitenkin näppäili näyttöä ja OMG, sen sisuksista löytyi lämpötilasäädöt kaikille huoneille! Ja niin kuin täällä on itketty jääkylmien lattioiden takia ja ehkä vähän raivottukin, kun on oikein paleltanut. :-)

Löydöstä innostuneena S sääti lämpötilat kerta heitolla kaakkoon. Eilen niitä oli kuitenkin jo ihan pakko laskea, kun rupesi niin kuumottamaan. 

Vielä kun saisi isoihin ikkunoihin asennetut verhot laskeutumaan ja ymmärtäisi, mistä hitosta kellarin valot saa sammutettua, niin mikäpä meillä olisi ollessa. 

Ensi viikolla olisi kai tarkoitus aloittaa autokatoksen rakentaminen, mitä en pane ollenkaan pahakseni. Auton ikkunoiden puhtaaksi raaputtaminen on aamukiireen keskellä niin viheliäistä hommaa, ettei sitä tule ikävä. Toivottavasti autokatoksesta tulee vaan tarpeeksi iso tällaiselle maailman huonoimmalle pysäköijälle, joka tarvitsee runsaasti tilaa laajoille kaarille ja vinoon parkkeratuille autoille. :-)

Aurinkoista keskiviikkoa!