KESTONEILIKOITA

Tänä viikonloppuna on ehditty olla aktivisteja ja hillua Huimalassa ystävien kanssa ja polskia Tapiolassa uimataidon perässä. Nyt on puolet talosta päivälevolla, ja minäkin suunnittelen vetäytymistä joululahjakirjojen pariin. Lunta on edelleen niin vähän, ettei pelkoa hiihtämisestä ole. Huh.

Kukkakaupoissa taidetaan parhaillaan viettää tulppaanien ohella neilikkasesonkia. Niitä näyttäisi löytyvän ihan kaikissa väreissä - ja mikä parhainta, neilikat kestävät maljakossa tosi pitkään. Minäkin raahasin eiliseltä ostosreissultani tulppaanien kaveriksi kolme kimpullista neilikoita, jotka saivat vihdoin ja viimein syrjäyttää riutuneen joulutähden olohuoneen betonipöydältä.

Neilikkakimpun takaa näkyy pilkahdus Tiuku-seinäkelloa. Se ei ole aikeissa jäädä tuohon, kunhan nyt vaan kerää voimia kellarimatkaa varten. Luulin kellon olevan oma itsellinen olentonsa, jonka pystyssä pysyminen ei vaadi seinään kiinnittämistä. Kyllä se kuitenkin siltä näyttää, että jos sitä ei hakkaa seinään kiinni, niin sitten se on ihan vinossa koko ajan. Kellon jalat ovat niin ruipelot, etteivät ne yksin kanna yhtään mitään.

Vähän täällä asiat seisovat parhaillaan, eikä oikein tiedetä, mihin ja miten edetä. Autokatos ei suunnitelmista huolimatta noussut syksyllä suunnitellulla tavalla, ja nyt pitäisi ruveta metsästämään tekijöitä sille. Kiinnostaa ihan tosi vähän, vaikka keskeneräisyys on niin ärsyttävää. Talviunille tekisi ihmisen mieli, mutta keväthän on täällä jo tuota pikaa. Että mihin unille sitä tässä nyt enää joutaisi. :-)

Leppoisaa sunnuntaita!