Ikkunoista tulviva kirkas kevätaurinko on viime aamuina ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja mikäs sitä on auringonpaisteeseen herätessä - ellei se samalla kertaa paljastaisi ikkunoiden likaisuutta. Se on asia, johon vielä toistaiseksi kannattaa olla puuttumatta, koska pihamyllerryksen tiimellyksessä ne likaantuisivat nanosekunnissa uudestaan. Pesutoimien viivyttely antaa myös aikaa ratkoa, mikä olisi paras tapa tehdä selkoa kuusimetrisistä ikkunoista. :-)
Onneksi ikkunat eivät sentään ole niin tummanpuhuvia, etteivätkö valonsäteet niitä läpäisisi. Niinpä jos oli entinen kotimme kuuluisa siitä, ettei sinne mikään luonnonvalo tietään löytänyt, niin tänne uuteen sitä tulvii senkin edestä. Ihan kiva - erityisesti niinä semisti pilvellisimpinä päivinä, kun valo ei ole yhtä julma kuin kirkkaalla auringonpaisteella.
Jos tontin aurinkoisuus olisi ollut pintamateriaalien valintavaiheessa tarkemmin tiedossa (valintoja tehtiin tammi-helmikuussa), olisimme ehkä uskaltaneet valita esimerkiksi tummemman lattian kuin mihin päädyimme. Kaikki valo tuntuu vaativan rinnalleen jotain raskaampaa, muuten menee ihan leijumiseksi.
S sai tänä aamuna jonkun omituisen keittiön hinkkauskohtauksen. Epäilen auringonpaisteella olleen säteensä pelissä siinäkin. :-) Viikonloppuna taitavat sisätilat taas jäädä vähemmälle huomiolle, kun aherrus autokatoksen parissa jatkuu.
Kauhistuin alkujaan kiehumispisteeseen, kun näin minkä kokoista pömpeliä etupihalle ollaan väsäämässä, mutta nyt odotan sitä oikeastaan jo kovin. Enkä siis siksi, että sinne auto pitäisi saada, vaan siksi, että talonpuoleiselle seinälle on tulossa viherseinä, jonka ainakin kesäaikaan voisi kuvitella olevan ihan kiva näkymä.
Aurinkoista perjantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti