KIVIÄ, KIVIÄ

Viime päivinä on tullut kanniskeltua kiviä sellaiset määrät, että niitä vilisee jo unissakin. Talon tieltä jouduttiin aikanaan räjäyttämään hirmuinen määrä kalliota pois, ja riittipä samaa tavaraa vielä autokatoksenkin alle. Nyt on kuitenkin kallioista selvitty - kivistä sen sijaan ei.

Kiviaineista on tosiaan poisrahtaamistenkin jälkeen vielä niin paljon, että oman pihan murikat ovat riittäneet kahteen alapihan kivimuuriin, reunuskiviksi kahdelle terassille ja kivirykelmäksi oikein ison kiven juureen. Ja vielä niitä vaan riittää, huh.
 

Kivetystouhujen lisäksi saimme pääsiäisenä istutettua takapihalle muutaman kasviaisenkin, kun kerta ilmatkin olivat moiselle puuhalle suotuisat. Tavoitteenamme on, että onnistumme jollain ilveellä samaan mahdollisimman monimuotoisen pihan, joka on niin helppohoitoinen, ettei sen kuolettaminen onnistu edes tällaisilta huithapeleilta.
 

Kukat olisivat kivoja juu, mutta samaan aikaan juuri niitä, joiden kuihduttaminen käy kädenkäänteessä. Siksi olemmekin katselleet kaikenlaisia kukkivia pensaita sillä silmällä. Morsiusangervo esimerkiksi on tosi kaunis - se tosin kukkii jo toukokuussa ja on lopun kesää pelkkä vihreä puska. Valinnoissa pitäisi siis osata ottaa huomioon myös se, että mahdolliset kukinta-ajat osuvat eri ajankohtaan, huh.

Kivien kanniskelun lomassa myös autokatos eteni pääsiäisenä aimo harppauksin ja ottaa taas uuden spurtin ensi viikonloppuna. Kyllä se vaan on talonrakentajan kannalta melkoinen etu, että lähipiiristä löytyy osaamista, mitä kummallakaan meistä ei ole. Ilman sitä oltaisiin pulassa ja ehkä vähän myös vararikossa, hui.

Mukavaa keskiviikkoa!