LÄMMINTÄ PIISAA

Nyt kun valtaosa talon aukoista on tukittu ovin tai ikkunoin ja nekin, joista ovi/ikkuna syystä tai toisesta puuttuu, on tilkitty styroxilla, on lämmitinkin saatu päälle puhisemaan. Siellä se hervoton pöhötin nyt kuivattaa märkiä betonielementtejä vauhdilla ja huh, lämmintä totisesti piisaa. Ei sillä, että näillä plussakeleillä ulkonakaan kovin pahoin paleltumaan ehtisi.

Sitä mukaa kun betonielementit kuivuvat, sitä selvemmäksi käy huikea väriero kuivan ja märän betonielementin välillä. Sisätilojen vankityrmämäinen tunnelma on pitkälti poispyyhittyä ja tilalle on saatu metrikaupalla vaaleanharmaita seinäpintoja, jee. Olenkin nyt entistä vakuuttuneempi siitä, että betonipinta saa paikoin jäädä näkyviin. 

Yksi betonille jäävistä seinäpinnoista on keittiö-/ruokailuhuoneen pitkä seinä, jonka ikkunarivistöstä oheinen kuva on. Vastinpariksi betonille olen kaavaillut, että pieni seinänpätkä, joka erottaa keittiön olohuoneesta, päällystetään sormipaneelilla.  Se saa jäädä joko puunväriseksi tai sitten paneelien väri haetaan betonia selvästi tummemmasta harmaasta. Tällä hetkellä vaakakuppini olisi kallistumassa enemmän puun kuin harmaan kannalle, mutta itseni tuntevana tiedän, että mieleni saattaa muuttua silmänräpäyksessä.

Jos joku muuten ihmettelee ikkunalasien tummaa sävyä, niin sille löytyy selitys aurinkosuojasta, jonka otimme kaikkiin ikkunalaseihin. Talossa on niin paljon lasista pintaa, että katsoimme tarpeelliseksi suojautua porottavalta kesäauringolta ja -helteeltä.

Mitä tulee tekemiimme ikkuna- ja ovivalintoihin, olen niihin pääasiassa tyytyväinen. Ainoa "voi hitto" -ikkuna näkyy itse asiassa oheisessa kuvassa. Se on tuo yksinäinen iso ikkuna, joka on  keittiömme ikkuna. Se olisi näet saanut olla huomattavasti kapeampi - vaikka S inttääkin, ettei se sitten olisi ollut linjassa yläikkunoiden kanssa.