ÄLÄ KOSKAAN NUOLAISE ENNEN KUIN TIPAHTAA

Työmaalta alkoi kesken perjantain kuulua huonoja uutisia. Pääviesti kuului kaikessa lyhykäisyydessään, että aatto tulisi olemaan akkunaton kaikista ponnisteluista ja pikaparanemisista huolimatta.

Yli kymmenen asteen pakkanen ei suinkaan ollut showstopper asentajille, mutta se oli sitä asentamisessa apuna käytetyn nosturin imukupeille. Vekotinta yritettiin huijata jopa lämpöpuhaltimin, mutta juu ei. Imu ei riittänyt kantamaan isoja ruutuja talon yli enempää kuin kolmen ruudun verran. Niinpä  ainoaksi vaihtoehdoksi jäi keskeyttää asennustyö siltä erää ja palata asiaan joulun jälkeen.

Meillä ei siis ole akkunoita aattona. Tai siis muutama siellä täällä, mutta ei kaikkia kuten tavoite oli. Toisaalta kyse ei ole mahdottomasta takaiskusta, tonttihan on joulunpyhien vuoksi hiljentynyt muutenkin. Passaa siis mainiosti, että asennus jatkuu joulun jälkeen torstaina. Tämänhetkiset ennusteet lupaavat ensi viikolle jopa plussakelejä, jonka pitäisi sopia känkkäränkkä-nosturillekin. 

Mutta jotain on sentään tullut valmiiksi, nimittäin joululahjojen paketointisavotta! Vieläpä yksi yö etukäteen, joten ensi yönä tässäkin torpassa nukutaan eikä piehtaroida käärepapereiden ja lahjanarujen seassa. I-H-A-N-A-A, tähän voisi pyrkiä ensi joulunakin. :-)

S:n tilanne ei sen sijaan ole ihan yhtä valoisa. Vielä eilen kaikki joulumuistamiset olivat hankkimatta ja tuskanhiki sen mukainen. 

Joulumuistamisia tai ei, huomenna porhallamme joulunviettoon vanhempieni luo. Ensi vuonna on taas erilaisen joulun vuoro.  Silloin saamme toivottavasti emännöidä ja isännöidä joulua uudessa kodissamme.

Rentouttavaa joulua kaikille!