Meidän talomme on ollut nykynäköisensä siitä lähtien, kun kattopellitykset saatiin vuodenvaihteessa valmiiksi. Tiedossa on siis jo tovin ollut, että kunhan kevät saa, niin muurarille olisi töitä tarjolla.
Jotenkin me amatööri-naulannaputtajat kuitenkin harhauduimme ajattelemaan, että "lumien sulettua me vaan soitetaan, ja sitten se muurari tulee". No ei se tule, kun sillä on töitä jo syyskuulle asti. Ja niin on toisella ja kolmannellakin. Siis mitä ihmettä? Kyllähän me telepaattisesti säteilytettiin tosi monta yhteydenottoa niille.
Aargh, jos jotain olisi viimeisen puolen vuoden aikana pitänyt oivaltaa, niin asioiden sopiminen ja lukkoon lyöminen hyvissä ajoin. Kevät-kesä on rakentamisen kulta-aikaa, ja töitä on tekijöille tarjolla ilman meitä jahkailijoitakin.
Ja niin, olisipa töihinsä kadonnut muurari ainoa, jonka perään huhuilemme. Myös laatoittaja toisensa jälkeen on raportoinut meille kiireistään, jonka vuoksi yksikään heistä ei ehdi työmaallemme. Not kreit at all.
Että sellaisilla fiiliksillä tänään. Vielä näyttäisi talonrakentamisessa olevan semisti opittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti