Meiltä jäi talon ja autokatoksen jäljiltä neljä korkeaa pinoa tiiliä, jotka on ollut tarkoitus laittaa myyntiin, mutta autokatoksen kulmalle ne näyttävät unohtuneen. Ja juurikin niile main, josta pihaan on määrä kurvata. Eivät ne siinä haitaksi ole olleet - tai siis eivät ennen lauantaita.
S oli viikonlopun golf-matkalla, joten meidän tehtäväksemme jäi A:n kanssa suoritua kahteen pekkaan uimatreeneihin ja sinne sun tänne. Uimahallille lähtö jäi "vähän" viime tinkaan, joten ajattelin jo pihalta lähtiessä polkaista kunnolla vauhtia ja niin teinkin. Sillä seurauksella, että se kulkureitin laidalla ollut tiilikasa otti yhteen bemarin takaoven kanssa. Ja juu, voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että takaovi jäi siinä taistossa kakkoseksi. Lopputulemana tiilikasa sai itseensä kauniin metallinharmaan sävyn - takaovesta se ikävä kyllä nyt puuttuu.
Kuten arvata saattaa, kuvan ruusuilla ei ole mitään tekemistä tapahtuneen kanssa. S ei siis palatessaan palkinnut pihastalähtösuoritustani kukkakimpulla, vaikkei nyt varsinaisesti repinyt pelihousujaankaan - hän on siitä leppoisa tyyppi. Nämä ruusut ovat itse asiassa jo viikon takaa ja edelleen täydessä vedossa. En ole koskaan ollut mikään ruusu-ihminen (lähinnä kai siitä syystä, että ne tuppaavat heittämään veivinsä päivässä), mutta nämä sikahalvat reilun kaupan ruusut ovat yllättäneet kerrassaan positiivisesti. Saatan siis sortua niihin toisenkin kerran ellei lempikukkiani neilikoita ole tarjolla.
Vaikka viikonloppu kalliiksi tulikin, en onneksi jäänyt ruhjottuun oveen kiinni koko viikonlopuksi. Sen sijaan olen tehnyt pihahommia hikihatussa ja nauttinut lähes kesäisistä lämpötiloista. A:n kanssa käytiin myös katsomassa elävissä kuvissa juuri ensi-iltaan tullut Viiru ja Pesonen. Vaikka tarina oli moneen kertaan kirjasta luettu, näytti elokuvakin A:han uppoavan. Itse taisin torkkua puolet näytöksestä, enkä sen takia uskalla kovin syvällistä analyysiä lähteä elokuvasta tekemään. :-)
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti