Kun muutin aikoinaan "maalta kaupunkiin" opiskelemaan, äitini osti minulle salolaisesta vanhaintavarakaupasta vanhan, mintunvihreän työpöydän. Kirkkaasta väristään pöytä joutui luopumaan saman tien, mutta muuten pöydän on onnistunut säilyttää asemansa minulle tärkeänä kapistuksena.
Työpöytä on yhteisen taipaleemme aikana toiminut milloin työpöytänä, milloin keittiön pöytänä, ja sen ääressä on naputeltu gradut ja leivottu piparkakut. Nyt se on päätynyt vierashuoneeseen viettämään leppoisampia päiviä, sillä enää harvoin kukaan istahtaa sen ääreen.
Pöydän yläpuolelle on ripustettu toinen pala historiaa: vuonna 1900 käsin piirretty tilan kartta niiltä main, josta S on kotoisin. Kartan laitaan kirjatussa tekstissä vilisee sulassa sovussa ruotsia ja suomea, mutta kyllä siitä selkoa on ilmeisesti saanut, koska siihen on viralliset leimat lyöty. :-)
Vierashuoneesta ei ollut tarkoitus tehdä mitään historiahuonetta, mutta himpusti siitä sellainen on tullut. Alkuperäinen ajatukseni ripustaa huoneen seinälle kuvia matkojemme varrelta ei siis ole ainakaan toistaiseksi toteutunut.
Tänään meillä on taas "normaali perhepäivä" pitkään aikaan, sillä S palasi eilen ylipitkältä työmatkaltaan. Minä tosin lähden tuota pikaa ystäväni kanssa piiiitkälle sunnuntailounaalle ja sen päätteeksi PMMP:n jäähyväiskeikalle. Ilta venyisi varmasti vanhaan malliin pitkän puoleiseksi, ellei huomenna olisi työpäivä ja kalenteri täynnä merkintöjä. :-)
Mukavaa sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti