Viikonlopun jalkapalloturnauksen aiheuttamista aikaisista aamuista on selvitty takaisin arkeen. Turnausvoittoa ei A:n jalkapallojoukkueelle tullut, mutta hyvän mielen -mitalit kuitenkin ja aikaiset yöunet. Viisivuotiaalle on iso rasti juosta kahtena päivänä peräkkäin kolme 18 minuutin ottelua putkeen, huhhuh. Itse en kyllä suoriutuisi. :-)
Muutama tovi sitten olin kovasti tohkeissani myymässä ruokapöytäämme ja sain S:nkin innostumaan asiasta. Kyselyitä tuli valtava määrä, mutta mitä todennäköisemmäksi pöydästä luopuminen tuli, sitä epätodennäköisempänä pidin sitä, että raaskisin siitä oikeasti luopua. Eikä me sitten luovutakaan - ainakaan tällä erää.
Valaisimen tahtoisin sen sijaan laittaa vaihtoon vaikka tältä istumalta, ja ykkösvaihtoehdon nykyvalaisimellekin olen jo ehtinyt rankata: se on Tom Dixonin kuparipallo. Tuuman toimeenpanossa on kuitenkin sellainen mutka, että S on järkkymättömän ehdottomasti sitä mieltä, ettei meille hankita enää mitään, ellei vanhasta ole päästy eroon. Olen taipuvainen ymmärtämään yskän, ja siksi tässä mennee nyt tovi jos toinenkin ennen kuin pöydän päällä killuu pallollinen kuparia.
Mukavaa maanantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti