KERRASSAAN PÄHKÄHULLUA

Tämä vuosi alkaa olla viimeisiä tunteja vaille valmis, ja huh, millainen vuosi se onkaan ollut. Olemme myyneet kotimme, muuttaneet vuokralle, matkustelleet siellä täällä ja ennen kaikkea ryhtyneet urakkaan, joka on yksi tähänastisen yhteiselämämme isoimmista.

LÄMMINTÄ PIISAA

Nyt kun valtaosa talon aukoista on tukittu ovin tai ikkunoin ja nekin, joista ovi/ikkuna syystä tai toisesta puuttuu, on tilkitty styroxilla, on lämmitinkin saatu päälle puhisemaan. Siellä se hervoton pöhötin nyt kuivattaa märkiä betonielementtejä vauhdilla ja huh, lämmintä totisesti piisaa. Ei sillä, että näillä plussakeleillä ulkonakaan kovin pahoin paleltumaan ehtisi.

VALANTIN PÖYTÄ SAI YMPÄRILLEEN KOSKISEN LENTO-TUOLIT

Huh. Onneksi Artekin Espoon liikkeen loppuunmyynti päättyy tänään, ettemme enää voi kotimatkalla "poiketa" siellä. Toisaalta jokainen piipahdus on tuottanut hyviä hankintoja uskomattoman hyvään hintaan, joten en arvaa valitella asiaa tämän enempää.

KIPINÖITÄ TAKASTA

Meille on tulossa olohuoneeseen seinään upotettava kiertoilmatakka mahdollisimman matalana, mutta leveällä tulipesällä varustettuna. Tai siis pitäisi olla tulossa. Takka, joita valitsemamme toimittaja on asentanut ympäriämpäri Suomea ja lähimmän 30 kilometrin päähän talostamme, ei yhtäkkiä kelpaakaan kaupunkimme lupaviranomaisille.

Takka-asiaa on nyt yritetty ratkoa koko syksy ja alkutalvi. Kaupungille on toimitettu jos jonkinlaista tutkimustulosta ja sertifikaattia, mutta aina jostain löytyy joku syy, jolla evätä lupa edetä toteutusvaiheeseen. Tilanne turhauttaa paitsi meitä, myös takan toimittajaa, joka on tehnyt hirveästi töitä, jotta me saisimme sen, mitä haluamme.

S ei tahtoisi vielä kaupungin edessä taipua, mutta itse olen aika valmis lyömään hanskat tiskiin ja toteamaan todennäköisen: me hävisimme tämän erän kuusi-nolla.

Vaihtoehtoratkaisuksi olen ehdottanut S:lle modernia toteutusta kamiinasta, sillä perinteistä takkaa en halua, mieluummin luovun koko takasta. Ongelmana vain on, että kamiinamallit, joihin olen toistaiseksi törmännyt, ovat kaukana siitä visiosta, jota havittelen.

Puuuh. Kyllä osaa rakentaminen välillä olla eriarvoista puuhaa. Toisilla paikkakunnilla rakennuslupa heltiää viikoissa, meillä samaista paperinpalaa odotetaan kuukausia. Ja kun toisaalla talonsa saa rakentaa niin kuin parhaaksi katsoo, meillä lupaviranomaiset tuntuvat puuttuvan kaikkeen, mihin kiireiltään ehtivät. Se harmittaa välillä enemmän kuin kovasti.

MOTIVOITUNUT VALKOINEN KAIPAA KAVEREITA

Selailin viimeaikaisia kuvakoosteitani ja olin pudota tuolilta tuijotellessani värien sekamelskaa. Vaaleasävyinen kotihan meille piti tulla. Mihin katosi motivoitunut valkoinen ja miksi meillä yhtäkkiä on punaisia tuoleja keittiöön ja kukikasta tapettia käytävään?

No siksi, ettei se motivoitunut valkoinen riitä yksin kantamaan kaikkia tiloja. Päävärinä ja tiloja toisiinsa sitovana punaisena lankana valkoinen säilyy edelleen, mutta kotimme omaleimaisuus muodostuu niistä valkoisen joskus räiskyvistäkin kavereista.

VÄLIPÄIVÄHANKINTOJA JA PYÖRRETTYJÄ PÄÄTÖKSIÄ

Perjantaina keskeytynyt ikkunoiden asennus jatkui tänään suotuisammissa oloissa. Aivan valmista ei siltikään saatu, sillä yksi ikkunoista oli toimitettu tehtaalta vääränkokoisena ja toista koristivat vääränväriset karmit. 

VALOA PIMEYTEEN

Lienekö pimeä vuodenaika vai Artekin Espoon myymälän loppuunmyynti syynä siihen, että joulupaketeista kuoriutui tänä jouluna häkellyttävä määrä Artekin valaisimia. Oli syy kumpi tahansa, lahjojen saaja on jokaisesta valonlähteestä erittäin otettu ja kiitollinen.

ILOSTUSTA KÄYTÄVÄÄN

Käytävät ovat usein ankeita tilasyöppöjä ja hankalia "sisustaa". Sen vuoksi yritimme välttyä niiltä tulevassa kodissamme, mutta yrityksistämme huolimatta emme siinä täysin onnistuneet. Niinpä kellariin on tulossa käytävää kerrakseen. 

ÄLÄ KOSKAAN NUOLAISE ENNEN KUIN TIPAHTAA

Työmaalta alkoi kesken perjantain kuulua huonoja uutisia. Pääviesti kuului kaikessa lyhykäisyydessään, että aatto tulisi olemaan akkunaton kaikista ponnisteluista ja pikaparanemisista huolimatta.

MEILLÄ ON AKKUNAT! JA HERVOTON PÖHÖTIN!

Eilen näytti vielä siltä, että toiveet akkunallisesta aatosta lentävät romukoppaan. Sitten tapahtui (joulun)ihme: sairastunut akkuna-asentaja tervehtyi ja nyt on (tässä vaiheessa) ainakin osa lasiaukoista saanut tilkkeen. Jee!

MARMORIA SEINÄÄN - SIIS TAPETTINA VAAN

En ole koskaan pitänyt itseäni marmori-ihmisenä, pikemminkin karttanut sitä. Ferm Livingin Marble -tapetti muutti kuitenkin marmorinvastaisen mieleni. Jopa siinä määrin, etten tällä kertaa jäänyt jahkaamaan tai etsimään vielä jotain vähän parempaa, vaan klikkasin (lähes) siltä istumalta kainalollisen tapettirullia ostoskoriini.

SYNTTÄRILAHJAN HAKUMATKALLA BONGATTUA

A on tänään menossa vanhaan kotiimme muuttaneen tarhakaverinsa synttärijuhlille, ja viimetingassa kun aina ollaan, ei aamulla auttanut muu kuin pakata A (ja itseni) bussiin ja lähteä lahjan etsintä-/hakumatkalle.

JOULU TULLA JOLKOTTAA

Koska edustan materialistiasteikon punaista päätä, yksi joulun ehdottomasti parhaista puolista on lahjojen antaminen. Itsetehdyt pakettikortit ovat osa lahjantekoprosessia, samoin paketointi. Voisin väkertää pakettien parissa viikkokaupalla, mutta epäjärjestelmällisyyteni takia puuha jää viimetinkaan ja päädyn (yleensä) valvomaan jouluaattoa edeltävät yöt, jotta saan tehtyä kaikille mahdollisimman kauniin paketin.

KIITOS TÄSTÄ SYKSYSTÄ

A viettää päivät pienessä päiväkodissa mukavien päiväkodintätien kaitsemana, ja siitä olemme kovasti kiitollisia. Melkein jokajouluinen ja -keväinen aprikoinnin aihe on kuitenkin ollut, että miten muistaa koko päiväkodin henkilökuntaa tasapuolisesti ja jollain sellaisella lahjalla, josta ainakin itse voisin kuvitella olevan iloa. 

Kirjoitin "melkein" siksi, että viime jouluna keksin viikkokausien pohtimisen jälkeen mielestäni oivan lahjan. Sellaisen, johon voin turvautua tänäkin jouluna. Ja tulevina. Ostin näet jokaiselle Kastehelmi-tuikun ja tänä vuonna hankin kaikille toisen. 

Viime vuonna lahjapakettiin päätyi kirkkaanväriset tuikut, mutta nyt on jokaiselle luvassa erivärinen. Minusta tässä lahjassa on sekin hyvä puoli, että jos ei sen sisällöstä itse niin välitä, lahjan voi hyvin laittaa kiertoon ja antaa lähipiirissään sellaiselle, joka pitää Kastehelmistä.

Talohankkeemme myötä A on keväällä vaihtamassa päiväkotia, joten "sarjan kerryttäminen" päättyy meidän osaltamme tähän (ellei sitten läksiäislahjaksi vielä yhtä). Voin kuitenkin hyvin kuvitella, että myös tulevien joulujen ja keväiden lahjapulmat olisivat olleet Kastehelmillä ratkaistut. 

TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT

Täällä pääkaupunkiseudulla tontit ovat usein nenäliinan kokoisia ja oman kotinsa suojista  pystyy kätevästi kurkistamaan, mitä naapureilla tänään syödään. Meillä kävi kuitenkin tuuri. Saimme tontin, joka on (ihan) pikkuisen nenäliinaa suurempi ja mikä parhainta, plänttimme rajoittuu puistoalueeseen. 

KATTO (MELKEIN) KALLELLAAN

Edellisestä valoisaan aikaan tehdystä tonttivierailusta oli omalla kohdallani ehtinyt vierähtää jo tovi, mutta plaah, ei siellä siinä tovissa mitään dramaattista ollut ehtinyt tapahtua. Katto alkaa kuitenkin olla kallellaan. Ja se on hyvä se.

EDISTYSTÄ, KIITOS

Pakkasta oli maanantain alkajaisiksi sen verran reilusti, että otaksuin katon rakentajien ja maaurakoitsijoiden jäävän sellaisella ilmalla kotiin. Mutta ehei. Siellä ne ahkeroivat vielä iltakuuden aikaan, kun S porhalsi paikalle tohottamaan yhdestä betonielementtien saumakohdasta unohtunutta kermiä. Toivottavasti sama tahti jatkuu työmiehillä tänäänkin, sillä talon rakentajan usko kaipaa nyt reippaita edistysaskelia vahvistuakseen.

LUNTA TUVASSA

Eilinen lumisade tuprutti tontille valkoista tavaraa tuvan täydeltä. Niinpä S:n lauantaipäivä kului rattoisasti nietoksia auratessa ja tavaroita hankien keskeltä etsiskellessä. Sillä välin minä ja A teimme väliaikaiskodin suursiivousta, jonka viimeinen päivämäärä oli mennyt ohi jo aikoja sitten. 

Normaalisti olen joulunviettäjänä niitä, jotka havahtuvat tulevaan juhlakauteen viimeisellä hetkellä. Tällä kertaa olemme kuitenkin etuajassa: ensimmäiset joulutortut paistuivat uunissa siivouspäivän kunniaksi ja väliaikaiskodin ikkunalautaa koristamaan ostimme  A:n kanssa pikkukuusen.

Nyt on kiva viettää iltaa yltiösiistissä kodissa ja popsia uuniperunoita mäti- ja savuporotäytteillä. Vaikka en ole saunassa kävijä, tähän iltaan lauantaisauna sopisi kuin porkkana lumiukon päähän.

Mukavaa lauantai-iltaa!